Mies sai perjantaina loistoidean ja minua ei ollut kovin vaikea houkutella siihen mukaan: Lähdimme suunnistamaan Metroplex-alueen ainoaan (!) turkkilaiseen ravintolaan Cafe Istanbuliin. Idean kuultuani nousi vesi kielelle, kun ajatteli herkullista kebab annosta, täällä kun ei valitettavasti ole omaa kebab/pizzeriaa joka ostarilla kuten Suomessa. Turkkilainen ruoka on tosissaan harvinaista herkkua, vaikka epäilemättä kebabit varmasti maistuisivat myös jenkeille jos turkkilaiset tulisivat sankoin joukoin perustamaan kebabkiskoja näille kulmille... Itse toivottaisin heidät lämpimästi tervetulleiksi, olisi mukavaa vaihtelua tähän hampurilais-, pizza-, kiinalais- ja intialaisvoittoiseen ruokabisnekseen. Eikös hollantilaiset voisi lähettää muutaman laivalastillisen ruuanlaittotaitoisia turkkilaisia tänne, koska Hollannissahan taitaa olla turkkilaisväestöä jo ongelmaksi asti, tuskin George W:lla olisi mitään sitä vastaan. Sehän on niin innokkaasti työntämässä Turkkia EU:n jäseneksi ja kaikkea.

Jokatapauksessa löysimme tuon ihanan ravintolan, jossa ainakin itse isäntä ja osa henkilökunnasta olivat aitoja turkkilaisia. Porukkaa oli paikalla paljon ja jouduimme odottelemaan omaa pöytäämme hetken aikaa vaikka olimmekin onneksi tehneet pöytävarauksen ennakkoon. Alkupalaksi kokeilimme Meze-lautasta, johon sai valita neljä vaihtoehtoa kylmien alkupalojen listalta. Eikä tarvinnut pettyä; turkkilaista fetajuustoa, tzazikia, munakoisotahnaa ja sitten jotain couscous hässäkkää tuoreen leivän kanssa. Ihan taivaallista, kun niin harvoin tälläisia makuja saa maistaa. Ja pääruuaksi tietenkin Iskender Kebab, joka ei ihan muistuta sitä stadin kebabin iskenderiä vaan on hieman enemmän gourmet: Pehmeäksi ja mureaksi haudutettua lammasta tomaatti- ja jugurttikastikkeiden sekä leipäkuutioiden kanssa... no okei, periaatteessa kuulostaa samalta kuin suomalainen versio, mutta hienostuneemmin tarjoiltu ja liha oli vähän eri muodossa, ei sellaisina pitkulaisina siivuina vaan suikaleina. Olimme molemmat ihan ekstaasissa tästä kokemuksesta, että voi kebab maistua ihanalle kun sitä nykyään niin harvoin saa!

Pääkaupunkiseutulaisille turkkilaisen ruuan ystäville tiedoksi että jos satutte pyörimään joskus Tapiolassa päin niin kannattaa ehdottomasti mennä käymään ravintola Kilimissä Revontulentiellä. Siellä on joskus päässyt samanlaiseen nautinnon tilaan. Ne jotka ovat käyneet niin tietävät varmasti mistä puhun. Paikka ei tosiaankaan ole mitään tavallinen kebabkioski vaan laadukasta ja hyvää turkkilaista ruokaa parhaimmillaan. Suosittelen!

Muutenkin viikonloppu sujui omalta osalta aika kulinaarisissa merkeissä, sain hillittömän leivontainspiraation lauantaina ja sain aikaiseksi pari pellillistä porkkanasämpylöitä sekä kokeilin paikallisesta aikakauslehdestä bongaamani reseptiä; piparminttumuffinsseja. Molemmat leipomukset onnistuivat tällä kertaa ihan nappiin, ja tuossa eksoottisessa paikallisessa reseptissä oli ideana murskata sellaisia punavalkoraidallisia piparminttumakeisia muffinssitaikinan sekaan. Yllättävän hyvin sopivat sinne ja mieskin tykkäsi kovasti ;-)

Tänään sunnuntaina olikin sitten suurta urheilujuhlan tuntua, täällähän pelattiin jenkkifutisliigan NFL:n finaaliottelu Super Bowl, joka on siis varmasti se kaikkein suurimmista suurin urheilutapahtuma tässä maassa. Mekin seurasimme sitä innokkaasti telkkarista, vaikka oikeastaan olikin ihan sama kumpi voittaa. Ottelu pelattiin tänä vuonna Miamissa ja huonoksi onneksi koko ottelun ajan satoi kaatamalla vettä, pallo lipsui käsistä tasapuolisesti kummaltakin joukkueelta. Ottelun puoliajalla itse herra Prince kävi viihdyttämässä yleisöä muutaman biisin verran. Indianapolis vei mestaruuden tällä kertaa melko selvin numeroin Chicagosta.

Tulevaa viikkoa odotan todella innolla, sillä perjantaina suuntaamme pikäksi viikonlopuksi Coloradon lumille. Tiedossa siis pieni erittäin tervetullut hiihtoloma. Kerron siitä myöhemmin lisää!