Viime viikonloppuna päätimme miehen kanssa järjestää viikonlopuksi vähän jännempää ohjelmaa. Kesäloman jälkeen olemme pysytylleet hyvinkin kiltisti lähinnä kotosalla Oklahoman päiväreissua lukuunottamatta. Eikä kumpikaan ole käynyt työmatkoilla, niitä kun juuri nyt on hyvin niukasti ohjelmassa.

Tällä kertaa auton nokka käännettiin kohti etelää ja "naapurikaupunkia" San Antoniota, jonne matkaa tulee melkein 500 kilomeriä, suunnilleen neljän ja puolen tunnin ajo ilman ruuhkia. Matkaan lähdettiin lauantai-aamusta heti formuloiden aika-ajojen jälkeen. Matka meni joutuisasti yhdellä tankkaustauolla, perille ensimmäiseen kohteeseemme Sea Worldiin ehdimme yhden aikoihin. Paikka on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, mutta aikuisillekin varsin mukava elämys. Meille tämä oli uusi kokemus, olimme vain kuulleet monen paikanpäällä käyneen kaverin kehuvan sitä kovasti. Sea World on yhdistelmä huvipuistoa, vesipuistoa, eläintarhaa, akvaariota, sirkusta ja delfinaariota. Jokaiselle jotakin.

Taattuun jenkkityyliin puistossa oli tietenkin lukuisia näytöksiä, eläimillä ja ilman. Kävimme muutamassa mielenkiintoisimmassa, kaikkiin ei millään jaksanut pitkän päivän päätteeksi revetä.

Tässä show:ssa pääosissa olivat maitovalaat, delfiinit, kuviouimarit ja trapetsitaiteilijat. Maitovalas käy moikkaamassa yleisöä

Miekkavalas ja miekkavalaiden kouluttaja. Tähän show:hun oli jostain syystä yhdistetty vähän liikaa jenkkien patrioottista lässytystä. Lähistöllä sijaitsevan sotilastukikohdan asukkeja ylistettiin sankareiksi ja vapaan maailman pelastajiksi....hohhoijaa. Muuten oli aika liikuttavaa katsella miten nuo valtavat kalat tekevät temppuja kouluttajiensa kanssa.

Vesihiihtoshow:sta ei puuttunut taitavia erilaisilla vesileluilla temppuilijoita

San Antonion Riverwalk kuvattuna Las Ramblas -ravintolan terassilta

Mies oli varannut meille aivan ihanan hotellin kaupungin keskustasta ja kuuluisan Riverwalkin varrelta. San Antonion keskustassa menee kanavaverkosto reilusti katutason alapuolella ja sen varrella on lukuisia baareja ja ravintoloita. Varsinkin iltaisin kanavien varsia on ihana kävellä ristiin rastiin ja aistia kaupungin syke ympärillä. Sellaista meillä täällä DFW:n alueella ei ole mahdollista kokea. Iltasella makoilimme vielä hotellin altaalla, joka sijaitsee 13 kerroksisen hotellin katolla ja josta on varsin hulppeat näköalat yli kaupungin. Kyllähän siinä melkein tuntee olevansa lomalla vaikka kyse olikin vaan tavallisesta viikonloppuvapaasta.

Sunnuntaiaamuna jatkoimme matkaa kotiinpäin. Ensimmäinen stoppi tehtiin New Braunfelsissa, vain noin 30 mailin päässä San Antoniosta. Siellä meitä odotti kristallinkirkat Comal-river. Vuokrasimme Texas Tubesista isot uimarenkaat, joilla lähdimme pikkuhiljaa valumaan joen alajuoksua kolmisen mailia pitkän matkan. Tarjolla olisi ollut myös kylmälaukuilla varustettuja renkaita, jotka olisi voinut sitoa omaan renkaaseen kiinni, mutta tietoisesti emme olleet varautuneet ylimääräisillä virvokkeilla, sillä päivän mittaan olisi vielä ajettava takaisin kotiin. Joessa oli sateisen kesän jäljiltä runsaasti vettä ja virtaus oli paikoin mukavan voimakasta, pääsimme renkainemme välillä suorastaan laskemaan pienistä koskista.

Tästä se lähti liukumaan... itse joesta ei saatu kuvia, koska kameran mukaanottaminen olisi vaatinut roisketiivin kamerakotelon ja sitä meillä ei vielä ole...

Vilpoisassa joessa lilluminen oli aivan sairaan hauskaa ja olisimme mielellämme menneet vielä toisenkin kierroksen, mutta San Marcosin molempiin ostoshelvettehin olisi kotimatkalla ehdittävä myös, joten lähdimme yhden joenlaskun jälkeen ajelemaan kohti lähistöllä sijaitsevia ostareita. Tuossa pikkukaupungissa I-35 valtatien varrella on todellakin 2 megalomaanisen kokoista outlet ostaria ihan vierekkäin. Toisessa on noin 130 kauppaa ja toisessa vähän yli 100 kauppaa. Onhan siinä mistä valita.

Teimme miehen kanssa selviytymissuunnitelman, jossa valikoimme huolellisesti molemmilta ostareilta vain ne kaupat, joita meillä täällä kotikulmilla ei ole. Ja sehän on menoa kun sille päälle sattuu. Quicksilverin, Espritin ja Benettonin kaupoissa oli ihan pakko sortua pariin uuteen paitaan. Sehän olisi ollut kamalaa tuhlausta olla ostamatta mitään kun kerran sinne asti oli päästy shoppaamaan. Paras juttu oli kuitenkin vierailu Villeroy&Bochin liikkeesä. VIHDOINKIN saimme päätettyä mitä astiastoa meidän talouteen aletaan jatkossa keräämään. Tähän mennessä meidän edustusposliinit ovat olleet niitä vanhemmilta ja sukulaisilta perittyjä jämäastioita, tiedättehän, kolme lautasta sieltä ja kaksi haarukkaa täältä...Maksimissaan samalaisia lautasia taitaa olla neljä kappaletta. Te jotka olette mahdollisesti tulossa meille kylään lähitulevaisuudessa; enää ei tarvise tuntea myötähäpeää meidän surkeista astioista, sillä jatkossa meillä tarjotaan ruoat ultramoderneilta ja tyylikkäiltä Villeroy&Bochin New Wave astioilta! Molemmat tykkäsivät tämän sarjan designista heti ja tiesimme, että tuo on nyt se meidän juttu. Starttipaketiksi ostimme tarjoilulautasen, dippikulhon, pari kahvikuppia ja -lautasta sekä kokonaisen aterinsetin. Täältä tullaan uudet astiat, vapiskaa vanhat astiat; pääsette ihan tuota pikaa hyväntekeväisyyteen kiertopalkinnoiksi...

Hyvin tyytyväisinä viikonlopun antiin ja lopenväsyneinä kaikesta hulabaloosta ajelimme takaisin kotiin niinikään yhdellä varikkopysähdyksellä. Aivan loistava viikonloppu, lisää näitä!