Työviikko meni Nykin reissun jälkeen uskomattoman nopeasti ja tämä viikonloppu jäi valitettavasti hieman tyngäksi, sillä olen jälleen matkalla. Tällä kertaa työmatkalla Ecuadorin Guayaquiliin ja matkaan oli lähdettävä jo sunnuntaiaamuna, sillä paikan päällä on oltava maanantaina. Matkan tekoon tuhrautuu koko päivä vaikka matkustetaankin samalla aikavyöhykkeellä, ensin 3 tunnin lento Miamiin ja siitä sitten parin tunnin vaihdon jälkeen reilun neljän tunnin lento nipin napin päiväntasaajan eteläpuolelle Guayaquiliin. Tuo nimi on muuten ihan uskomattoman vaikea kirjoittaa oikein, joudun vieläkin tarkistamaan sen joka kerta vaikka reissu on tuonne jo kolmas tänä vuonna ja nimeä on joutunut tavaamaan jo jos johonkin lippuseen ja lappuseen. Tällä kertaa työmatkalle lähtöön ei onneksi liity suurempaa stressiä, sillä tiedossa ei ole mitään joka olisi vaatinut suurempaa etukäteisvalmistelua. Viime aikoina lähes kaikkiin työmatkoihin on liittynyt erilaisten koulutusten ja kurssien vetämistä, joka kuuluu olennaisena osana työhöni mutta hieman ujona ja kaikenlaista esiintymistä kammoavana ei todellakaan kuulu lempipuuhiini. Tosin nyt kun siihen on riittävän monta kertaa itsensä pakottamalla pakottanut ja selviytynyt jotenkin kunnialla niin homma sujuu jo jotenkin ja jopa kiittävää palautetta on tullut ihan natiivienglanninkielisiltäkin. Se jos mikä tuntuu hyvältä. Mutta tällä kertaa siis pääsen luultavasti vähemmällä paineella, tiedossa on lähinnä vain erilaisten tehtävien valvomista ja kollegoiden tukemista. Ihanaa!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kuluneella viikolla ehdin sentään seuraamaan lempilajiani lätkää paikan päällä AA centerissä (kotijoukkue voitti kuinkas muuten!), harrastamaan itsekin urheilua (spinningiä ja joogaa) ja tekemään osan työpaikalla odottaneista rästitöistä pois. Esirouvakin yllätti iloisesti suorastaan pudottamalla pommin ja lupailemalla että ehkä se jo kerran tyrmätty loma marraskuun lopussa voisi sittenkin onnistua. Siitä innostuneena aloimme jo miehen kanssa surffailla netissä ja haaveilemaan paratiisisaaren sijasta Coloradon lumisista vuorista. Mitään lomaa emme tosin uskaltaneet viela buukata, pitää varmistaa että tämä loma ihan oikesti voisikin toteutua. Tilanteet kun tuppaa työpaikalla nykyisin vaihtelemaan niin nopeasti, ettei mihinkään ihan uskalla luottaa ennen kuin se todella tapahtuu.

 

Työpaikalle tuli kuluneella viikolla pari suomalaista kollegaa niin ikään työmatkalle ja niinpä ajauduimme perjantai-iltana mihinkäs muualle kuin viihteelle mukavasti sinne meidän ainoaan paikalliseen baariin, jossa on jonkinlaista elämää. Lauantaina olikin elämää suurempi päänsärky ja sekä henkinen että fyysinen pahoinvointi. Niitä parantelemaan olikin pakko päästä paikalliseen manikyyri & jalkakylpy etc kynsisalongin hierovaan nojatuoliin. Reilun tunnin sessio salongissa yleensä auttaa lähes minkälaiseen v-olotilaan tahansa ja tälläkin kertaa ulos käveli huomattavasti piristyneempi ja paremmin voiva ihminen. Illalla vielä yhteinen parisuhdeterapiavaahtokylpy yhdessä miehen kanssa ja sen jälkeen olo olikin suorastaan mahtava.

 

Tänään sitten viime reissusta viisastuneena pakkasin käsimatkatavaroihin kuuluvat kosmetiikat huolellisesti litran läpinäkyvään minigrip-muovipussiin ja securityn natsisiat olivatkin vaivannäkööni varsin tyytyväisiä. Pienoisen pettymyksen sen sijaan aiheutti lentokentän taxfree myymälän myyjät. Täällä normaalisti kaupoissa on jenkkityyliin erinomainen ja joskus jopa ärsyttävänkin huomioonottava palvelu, mutta tällä kertaa ei. Tarkoitus oli ostaa suosikkikosteusvoidetta ja halusin tiedustella myyjältä onko mahdollista viedä tuo rasvapurkki käsimatkatavaroissa myös Miamista lähtevälle jatkolennolle, mikäli ostan sen jo nyt kotikentältä (Täällähän ne voi turvatarkastuksessa keksiä että se voidepurkki on liian iso tai muuten vaan epäilyttävä ja pakottaa heittämään sen pois ja sitten harmittaisi). Ensimmäisessä kaupassa oli muutama asiakas ja pari myyjää, joista toiselle hyllyjä täyttävälle sanoinkin tarvitsevani hieman apua. Hän kehotti minua edes kuulematta kysymystäni kysymään suoraan toiselta myyjältä, joka parhaillaan palveli paria muuta asiakasta.  Päätin tästä kummastuneena kävellä suoraan toiseen taxfree myymälään lähemmäksi lähtöporttiani. Tässäkin kaupassa oli myyjänä selkeäsi maahanmuuttajataustainen nainen, joka ei osannut vastata kysymykseeni pahoitellen ettei tunne tämän maan sääntöjä…Eli jäivät siis rasvapurkit sillä kertaa ostamatta, mutta samat tuotteet onneksi sitten löytyivät Miamin kentältä ja vieläpä pari taalaa edullisemmin suoraan lähtöportille toimitettuna.

 Nyt olisi vielä toinen puoli matkasta jäljellä ja keksittävä miten tappaa aikaa ennen perille pääsyä…