Neljäs hiihtopäivä takana, so far so good.

Lauantaina tullessamme täällä oli varsin viileää, melkein 20 astetta pakkasta ja sama viileys vallitsi vielä sunnuntainakin. Huolimatta useammasta kerroksesta pitkiä alusvaatteita sekä aurinko- ja pakkasvoidetta oli naama, kädet ja jalat melkoisessa hileessä jo parin ensimmäisen laskun jälkeen. Aurinko kyllä paistoi ihanasti siniseltä taivaalta koko päivän. Suurella innolla ja kaakaon voimalla jaksoimme vääntää rinteessä pitkälle iltapäivään asti ennen kuin annoimme kylmälle periksi. Oli se vaan niin hieno tunne päästä jälleen kunnon mutkamäkeen. Vailin rinteet yllättivät positiivisesti, löysimme heti varsin maukkaita paikkoja ja asiaa luonnollisesti auttoi se, että näinä joulunalusviikkoina rinteissä on mukavasti tilaa ja jonoja on tuskin ollenkaan. Hiihtopäivän jälkeen hotellilla odotti mukava palkinto: ulkona sijaitseva kuuma poreallas. Aika mahtava tunne sukeltaa kuumaan veteen pakkasen paukkuessa ympärillä. Jäätyneet koivet ja käpälät sulivat siellä hyvin sukkelasti ;-)

Kaunista mutta tässä vaiheessa vielä hyisen kylmää

Hotellimme on todellinen helmi sekin, ja näin "offseason" aikaan vielä kohtuullisen hintainenkin. Kämpässämme on tilaa suunnilleen kaksion verran ja mukavimpana asiana siellä on täysi keittiö astioineen ja koneineen. Ja talon puolesta siellä on jopa erilaisia mausteita, jotta ruuanlaitto sujuisi muistakin aineista kuin eineksistä. Olemmekin hyödyntäneet keittiötämme melkein koko rahan edestä, olemme toistaiseksi käyneet ulkona syömässä vain pari kertaa. Tänään itsenäisyyspäivän kunniaksi tosin halusimme hienomman illallisen ja kävimme nauttimassa paikallisen Swiss Chalet -ravintolan juusto- ja suklaafondueista. Ja olihan se aivan tajuttoman ihanaa pitkästä aikaa.

Olen alkanut vakavasti harkita hiihtogarderobini uudistamista. Näillä samoilla rytkyillä on nimittäin laskettu jo vuodesta -97. Monot ja sukset ovat uudempaa vuosikertaa, mutta vaatteet ovat toimineet hyvin kaikki nämä vuodet. Jostain syystä tällä reissulla olen alkanut enemmän kiinnittää huomiota siihen ettei juuri kenelläkään muulla enää näe tällaisia iloisia 90- luvun värejä ja se oma massasta erottautuminen on alkanut häiritä. Sinänsä vaatteissa ei ole mitään vikaa, ne toimivat edelleen loistavasti erilaisissa olosuhteissa siihen tarkoitukseen mihin ne on suunniteltukin. Joulun jälkeenhän alkavat jo onneksi ensimmäiset alennusmyynnit, joten taidan hyökätä ensimmäisten joukossa valitsemaan moderninpaa asusteta rinteeseen. Tarkoituksena on nimittäin päästä vielä uudemmakin kerran keväällä jonnekin laskemaan.

Allekirjoittaneen tyylinäyte. Olisiko jo aika vaihtaa hiihtovaatteet 2000-luvulle?

Laskimme siis ensimmäiset 3 päivää Vailin rinteitä, täällä riitti mukavasti laskettavaa ja suurimmaksi osaksi hyväkuntoisia rinteitä noille päiville. Tänään päätimme lähteä käymään naapurikeskuksessa Beaver Creekissä, koska sama hissilippu käy myös siellä. BC oli meille odotuksiin nähden aikamoinen pettymys. Yli puolet rinteistä oli suljettu, ja avoinna olevat rinteet olivat lähinnä superhelppoja vihreitä tai sitten mustia kumpareikkoja. Kumpikaan ääripää ei meitä oikein kiehtonut, joten mukavaa laskettavaa oli varsin vähän. Niinpä tämä päivä menikin enemmän palautteluksi ja terassilla istuskeluksi. BC tuntui muuten olevan astetta paremman väen ulkoilupaikka, ympäristössä näkyi olevan useita todella hulppeita taloja ja muutenkin hotellit ja ravintolat näyttivät olevan viimeisen päälle hienosti laitettuja.

 

Beaver Creek -parempien ihmisten paikka

Vielä 2 päivää hiihtoa jäljellä, huomenna suuntamme Breckenridgen rinteille ja perjantaina vielä viimeiset vedot Vailin upeissa maisemissa.