Tässä on jo monta kuukautta ollut ihan hilkulla, ettei ole aktiivisesti alkanut etsimään uusia töitä. Varmaan joskus aikaisemminkin olen maininnut, että keväällä minulla vaihtui pomo ja sen mukana organisaatio johon firmassamme kuulun. Sinänsä ihan positiivista, että asiat muuttuu ja kehittyy... mutta mihin suuntaan tuo kehitys tapahtuu on aina jännittävää nähdä. Koko tähän astisen urani ajan minulla on mielestäni käynyt todella hyvä tuuri niin pomojen kuin töidenkin suhteen, olen halutessani päässyt vaihtamaan hommia sopivan haastaviin tehtäviin ja olen aina saanut tehdä töitä kivojen ja fiksujen ihmisten kanssa. Monta ystävääkin olen matkan varrelta löytänyt. Jokaisessa hommassa on tottakai ollut huonot päivänsä ja ne hetket, jolloin on tuntunut ettei tätä paskempaa hommaa olekaan, mutta kaikesta on kuitenkin selviydytty, yleensä niiden monien ihanien kollegoiden tuella.

Nyt tilanne on nurinkurinen siinä mielessä, että oikeasti tykkään hommastani ja nyt kun olen vihdoin 3 vuoden opettelun jälkeen ihan oikeasti alkanut oppia hommani kunnolla ja suurinpiirtein tajuan mitä teen niin sitten minut heitetään sellaiseen "tiimiin", jota inhoan yli kaiken. Toisin sanoen olen nykyisen pomoni ainoa alainen. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun näin on käynyt ja vastenmielisyyttäni nykyistä tilannetta kohtaan lisää se, että pomoni pomo on rakentanut ympärilleen tämän keinotekoisen team leaderien eliitin. Globaalissa organisaatiossamme on siis eripuolilla maailmaa 6-7 ryhmänjohtajaa, joiden alla on sitten meitä ns. tavallisia urpoja. Pomonpomon taktiikkana on hehkuttaa näiden upeiden ja mahtavien team leaderien erinomaisuutta ja jakaa kaikki tarvittava tieto vain ja ainoastaan heille. Täällä paikallistasolla tietoa tihkuu sitten varsin hyvin suodatettuna jos ollenkaan tänne ruohonjuuritasolle. Vituttaa ja raivostuttaa joka päivä olla se viimeinen, joka tietää mistään mitään ja sen lisäksi vielä olla pomonpomon silmissä täysin turha ja aliarvostettu. Toisaalta sitten taas kun onnistuu työssään kuitenkin ihan suhteellisen hyvin, siitä saa sen hyvän fiiliksen, jonka takia ei millään viitsisi alkaa etsimään uusia hommia. Suunnilleen joka toinen päivä pää on täynnä negatiivisia tunteita ja sitten taas vuoropäivin tuntuu että "eihän tämä nyt niin kamalaa olekaan".

Se fakta, että toistaiseksi ei vielä omista jenkkilän Green Cardia, joka antaisi vapauden valita työpaikkansa ihan vapaasti vaan on täällä työviisumin varassa, antaa aika vähän liikkumatilaa. Käytännössä uuden homman pitäisi löytyä mielellään samasta firmasta, ettei joudu samaan tilanteeseen kuin viime keväänä, kun taistelin HR:n ja viranomaisten kanssa viisumin uusinta-asioissa.

Lähteä vaiko ei lähteä, siinäpä vasta kysymys.