Terveisiä minilomalta Steamboat Springsistä! Tässä Pohjois-Coloradolaisessa hiihtokaupungissa siis kävimme viettämässä pitkän viikonlopun. Suurin syy lomapaikan valintaan oli suomalainen tuttavamme Maria, johon tutustuimme taannoin marraskuisella passinhakureissullamme Los Angelesissa. Lähdimme matkaan perjantaina aamupäivällä ja matkan teko olikin melko vaivatonta, sillä perille pääsimme parin tunnin suoralla lennolla Dallasista. Maria oli meitä vastassa Haydenin kentällä, josta sitten ajelimme parinkymmenen mailin matkan majapaikkaamme hiihtokeskuksen reunamille. Perjantaina emme vielä ehtineet rinteeseen, sen sijaan meillä oli erittäin tärkeä missio: Löytää minulle vihdoinkin uudet hiihtovaatteet! Vanhan takin 10-vuotispäivä lähestyi uhkaavaa vauhtia, joten jotain oli pakko tehdä ja pian... Yritimme tammikuun aikana löytää sopivia vaatteita Dallasin niistä muutamasta harvasta hiihtoasusteista myyvästä liikkeestä, mutta niin vaan oli jo sopivat koot myyty kaikista niistä mielenkiintoisista malleista. Niinpä hankinnat piti jättää viime tippaan luottaen hiihtokaupungin tarjontaan. Eikä hiihtokaupungin liikkeet pettäneet, minulle löytyi kuin löytyikin pienen haeskelun jälkeen mahtava uusi garderobi. Kyllä nyt kelpaa viilettää alas rinteitä, vai mitä sanotte:

Steamboatissa vietettiin samana viikonloppuna talvikarnevaaleja ja illalla kävimme vielä katsomassa maastopyöräalamäkiajoa lumisessa rinteessä sekä mäkihyppykilpailua, jossa jotkut rohkeat tyypit hyppivät 50 metrin hyppyrimäestä lasketteluvarusteet yllään....Aika hullun näköistä touhua, josta kaikki onneksi selvisivät ehjin nahoin.

Lauantaina pääsimme sitten rinteeseenkin ja meillä oli kunnia saada yli puolet Steamboat Springsin suomalaisista, 3 mainiota leidiä, oppaiksemme mäkeen. Keli oli mitä parhain, välillä paistoi jopa aurinko ja meillä oli hirmu hauskaa. Rinteistä vetäydyimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä viettämään after skitä rinteen kupeessa olevaan ravintolaan... Illalla kävimme isolla porukalla syömässä hyvässä pihviravintolassa, jonka jälkeen vielä kiiruhdimme katsomaan talvikarnevaalin huipennusta: soihtulaskua ja ilotulitusta. Illalla ei ollut kovin vaikeaa saada unta silmään ;-)

Sunnuntaina laskimme miehen kanssa kahdestaan. Keli ei tällä kertaa ollut meille ollenkaan suosiollinen, sillä lunta, räntää ja vettä satoi enemmän ja vähemmän koko päivän ja näkyvyys rinteissä oli surkea. Jaksoimme sinnikkäästi vääntää kuitenkin nelisen tuntia ennen kuin päätimme luovuttaa läpimärkien pipojen ja hanskojen tehdessä olosta vähemmän miellyttävän. Mainittakoon että minun uuden uutukainen asuni kesti upeasti pienen vesisateen ja vesilammikoissa istumisen, sen sijaan miehen asusteet alkoivat falskata pahemman kerran... Taitaa olla miehellä hiihtovaatteiden uusinta myös edessä ennen seuraavaa kertaa. Sunnuntai-illan otimmekin hyvin rauhallisesti makoilemalla hotellin hot tubissa ja illallisella lähimpänä hotellia olevassa ravintolassa.

Maanantaina saimme nauttia vähän paremmista olosuhteista, tosin vieläkään ei valitettavasti päässyt samaan nautintoon kuin joulukuisella Vailin hiihtoreissullamme. Näkyvyys oli nyt kuitenkin paljon parempi ja rinteissä oli muhkea kerros uutta unelmapehmeää puuteria. Lunta sateli edelleen, mutta paljon hillitymmin kuin lauantaina eikä kastumisvaaraa enää ollut. Nyt viihdyimmekin mutkamäessä pitkälle iltapäivään asti ja loppujen lopuksi laskuista jäi hyvä mieli, lauantain lievä pettymys vaihtui tyytyväiseen olotilaan.

Billy Kidd, paikallien legenda. Ensimmäinen amerikkalainen, joka voitti -64 Innsbruckin olympialaisissa mitalin slalomissa

Illalla meidät oli kutsuttu Marian perheen luokse juustofondyylle. Kyselimme tullessamme, josko kaupungista löytyisi fondue-ravintola, ja kun sellaista ei löytynyt niin fantastinen "isäntäperheemme" päätti sitten järjestää meille fondueillallisen ihan kotikonstein... Mahtava juttu kertakaikkiaan! Ihanan illallisen jälkeen meille oli vielä luvassa matkan huipennus; vierailu Steamboatin kuumilla lähteillä. Mies ja minä emme kumpikaan olleet aiemmin kokeneet oikeaa kuumassa lähteessä uintia, joten olimme vähintäänkin innoissamme. Ja kokemus olikin huikaiseva; olimme upea tähtitaivas kattonamme lähes pilkkopimeässä ja muutaman asteen pakkasessa lilluttelemassa hyvin lämpimässä maan uumenista pulppuavassa vesilähteessä... Ihan mieletön juttu, ja varsinkin juuri pimeässä ja lumen ympäröimänä. Hauskinta tuolla ehkä oli se, että pimeän tultua uima-asun/vaatteiden käyttö oli tosiaankin 'optional'. Aika rohkea veto maassa, jossa ollaan ihan superskitsoja kaikenlaisen alastomuuden ja sukupuolisuuden suhteen. Meillä tietenkin oli uikkarit päällä, siveellisiä kun olemme.

Jos ette ole tällaista kuumissä lähteissä untia koskaan kokeneet niin menkää ihmeessä äkkiä Islantiin tai minne tahansa tuliperäiseen paikkaan kokeilemaan, ette varmasti pety!

Lähtöpäivänä tiistaina paistoi tietenkin aurinko upeasti siniseltä taivaalta emmekä silloin valitettavasti ehtineet enää rinteisiin. Nyt hytisemme sitten takaisin Dallasin talvessa, tänäänkin lämpötila hädin tuskin nollan yläpuolella ja hyytävä tuuli suoraan preerialta... Uuh huh! Onneksi loppuviikosta pitäisi vihdoin vähän lämmetä.

Kiitos ja kumarrus vielä Marialle ja muille näistä IHANISTA kokemuksista! Laitamme kyllä piakkoin niitä Daimeja ja ruisleipää tulemaan ;-)