Täällä on menty tukka putkella ja välillä vähän rauhallisemminkin, mutta monta juttua on ehtinyt tapahtumaan parissa viikossa. Tässä muutama pikku tarina:

Perjantaina 13 päivä meitä koeteltiin kunnon rajuilmalla. Aikaisemmin sitä on lähinnä naureskeltu paikallisille ja heidän hysteerisyydelleen pienenkin poikkeavan sääilmiön lähestyessä. Tällä kertaa oli kuitenkin tosi kyseessä ja jo hyvissä ajoin iltapäivällä työkaverit poistuivat toimistolta kohti kotia ollakseen pois liikenteestä rajuilman osuessa kohdalle. Kuitenkin todellinen rintama ehti paikalle vasta illansuussa ja vain hetkessä taivas vaihtui mustanpuhuvaksi ja lähes golfpallon kokoiset rakeet alkoivat putoilla korkeuksista kohti katuja ja kattoja. Vähän tämän jälkeen erittäin voimakkaat tuulenpuuskat alkoivat riepotella rakennuksia ja kaikkea ulkona olevaa irtaimistoa. Yhdessä rakeiden kanssa meteli oli valtava, ja sen lisäksi tornadoista varoittavat sireenit ujelsivat ilmassa. Hetken aikaa suorastaan pelotti luonnonvoimien piiskatessa säälimättömästi. Tornadoja ei onneksi meilläpäin loppujen lopuksi ollut, mutta vain noin 40 mailin päässä sellainen oli tehnyt ikäviä tuhoja ja jopa tappanut ihmisen. Meillä rajuilman aiheuttamat tuhot jäivät onneksi suhteellisen vähäisiksi: Metallinen puutarhapöytämme paiskautui tuulen voimasta nurin ja samalla sen lasinen pöytälevy pirstoutui miljoonaksi pikku pikku sirpaleeksi, joita olemme nyt sitten pitkin viikkoa siivonneet patiolta ja nurmikolta...varsin hauskaa hommaa ja taitaa myös olla pieni ikuisuusprojekti.

Rakeita tulee jo... vain muutamaa minuuttia ennen kuin pöytä sai osumia!!

Sateen jälkeen tulee aurinko...ja niin tuli tälläkin kertaa. Saman viikonlopun sunnuntaina oli jälleen keväisen lämmintä ja kaunista. Päätimme lähteä pienelle "Texas tutuksi" -retkelle. Ajoimme Dallasista kolmisenkymmentä mailia Houstonin suuntaan pikkukaupunkiin nimeltä Ennis. Kyseinen kaupunki on Texasin virallinen bluebonnet eli sinilupiini -kaupunki ja siellä vietetään bluebonnet festivaaleja joka vuosi huhtikuussa, kun kukat ovat parhaimmillaan. Kaupungissa on rento markkinameininki ja kaupungin liepeillä on opastettuja ajelureittejä, joiden varrella sinilupiinipellot levittäytyvät silmänkantamattomiin. Mekin kävimme hengailemassa markkinakadulla ja hakemassa reittikartat, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan maaseutureittejä. Kukkapeltoja tosiaan riitti emmekä todellakaan olleet päivän ainoat kukkabongarit, sillä liikkellä oli lähes ruuhkaksi asti muitakin sunnuntaiajelijoita. Nautimme ajelusta kovasti, kukkapeltojen lisäksi oli mielenkiintoista nähdä täkäläistä maaseutua ja maisemia. Niin harvoin tulee lähdettyä mihinkään täältä kotinurkista, vaikka Texasissahan lääniä kyllä riittää. Pitäisi ehdottomasti käydä useammin retkillä lähiympäristössä, ties mitä kaikkea jännää sieltä löytyykään.

Bluebonnet festivaalihumua - ja pitäähän kunnon festareilla olla jotain asiallista syötävääkin tarjolla ;-)

"Heippa, minä olen Texas longhorn lehmä ja tykkään hengata täällä kukkapellossa"

Seuraavalla viikolla kävin pikaisella kahden päivän ja yhden yön työmatkalla Floridassa lähellä Fort Lauderdalea. Harvoin jos koskaan on työmatkahotelli ollut niin kivalla paikalla kuin tällä kertaa:

Tuo oli näkymä parvekkeelta aamuseitsemältä... Yhtään tämän lähemmäksi en valitettavasti tuota kuvassa näkyvää paratiisia päässyt, sillä kaikki kaksi päivää vietimme ikkunattomissa tiloissa neljän seinän sisällä. Arvatkaa vaan oliko kiduttavaa kun tiesi mitä ulkopuolella on mutta sinne ei vaan ole tällä kertaa menemistä! Työn kannalta reissu oli todella hyödyllinen, mutta aikaa olisi voinut olla edes vaikka pari tuntia enemmän niin olisi ehtinyt tuonne rannalle upottamaan varpaat hiekkaan, mutta ei. On se niin väärin!

Mies oli myös työmatkalla alkuviikosta ja kotiin palattuamme meitä odotti vähemmän mukava yllätys. Emme tosin huomanneet mitään ennenkuin torstai-iltana. Keittiössä illallisastioita siivotessani kiinnitin huomiota lattialle ilmestyneisiin mustiin pisteisiin. Niitä oli enemmän kohdassa, joka on varattu ruokapöydälle, mutta meillä tuo tila on tyhjänä. Lähempi tarkastelu paljasti pisteiden olevan pieniä mustia siivekkäitä ötököitä... Pian löytyi myös paikka, josta niitä näytti tulevan lisää. Keittiön keskellä olevan tiski- ja työpöydän toisessa päässä koristelistan alla oli pieni kolo, jossa näillä pikku kavereilla näytti olevan kulkureitti keittiöömme. Termiittejä!! Voi prkl!! Mies haki Raid-pullon ja alkoi jahtaamaan pikku pirulaisia ja soitimme samantien myös Pest Control -firmaan, jonka asiakkaita olemme. He ovat käyneet meillä muutaman kerran hoitelemassa pihan tulimuurahaisia ym. pikkuongelmia. Palvelu on ollut todella hyvää ja nytkin he lupasivat tulla katsomaan tilannetta heti seuraavana päivänä. Perjantaina sieltä sitten tultiinkin katsomaan ja ötökät varmistuivat todellakin termiiteiksi. Onneksi tilanne ei vielä ollut edennyt pahaksi, sillä tuhoja oli tehty vain tuossa yhdessä kohdassa. Saimme termiitintorjunta-ajan heti maanantaiksi, joten tuholaiset eivät ehtisi levitä muualle. Maanantaina olikin sitten aikamoinen show, nimittäin käytännössä tuo termittien tuhoaminen tapahtui niin, että eripuolille taloa porattiin kymmenkunta reikää lattian läpi maahan asti, jonka lisäksi tehtiin muutama reikä joka puolelle talon ulkoseinien lähelle. Noista rei'istä sitten pumpattiin yhteensä lähes kuution (!!) verran myrkkyä talon perustuksien alle. Eli kyseessä ei ollut mikään ihan pikkujuttu. Jälkeenpäin reiät tietenkin paikattiin ja minullehan tietysti jäi (mies mokoma karkasi taas reissuun) kämpän siivoaminen pölystä ja sahanpurusta, sillä rapatessahan aina roiskuu. Nyt ongelma kuitenkin toivottavasti on hoidettu ja voitettu... tosin tänäänkin vielä lattialta löytyi muutama kuollut siivekäs, mutta ehkä se on normaalia että ne viimeiset myrkytysoperaatiosta hengissä selvinneet yksilöt vielä yrittävät päästä kolostaan ulos. Olen nähnyt tästä jo vaikka mitä painajaisia joka yö, toivottavasti TOIVOTTAVASTI selvittiin tästä vain säikahdyksellä!

Sitten tämän parin viikon ajanjakson ehdottomasti paras juttu. Kävin nimittäin tuona samaisena "termiittiperjantaina" toteuttamassa pitkäaikaisen unelmani. Pääsin Lasik-leikkauksella eroon silmälaseista ja piilareista!! Se on niin uskomatonta ettei sitä edes vielä tajua... Lasien ja piilarien kanssa leikkiminen loppui kertaheitolla ja muutos on todella suuri sillä miinusta oli niin paljon, että meikatessa piti peili olla melkein nenässä kiinni, jotta näki mitä oli tekemässä. Ennen leikkausta piti tietenkin käydä pariinkin kertaan tutkittavana ja allekirjoittaa pienoisromaanin verran papereita, kuten jenkkilässä on jokaisessa lääketieteellisessä toimenpiteessä tapana. Mutta itse leikkaus valmisteluineen oli oli puolessa tunnissa ja välittömästi leikkauspöydältä noustuani näin edelliseen verrattuna todella hyvin. Itse leikkaus ei sattunut ollenkaan, jossain kohtaa ehkä tuntui hieman epämiellyttävältä, mutta muuten todella helppo juttu. Leikkauksen jälkeen määrättiin päivän verran lepoa ja paljon silmätippoja, joita otan vielä ainakin parisen viikkoa. Nyt leikkauksesta on viisi päivää aikaa ja näkö on erinomainen, joskin lähinäkö toisessa silmässä ei vielä ole tarkentunut ihan kohdalleen. Huomenna voin jo kokeilla ripsivärin laittamista. Miltäköhän tuntuu laittaa maskaraa ilman että tarvitsee kumartua lähes peiliin kiinni? Tuskin maltan odottaa! Se on kumma juttu miten sitä vuosien kokemuksella aamuisin hapuilee niitä laseja yöpöydältä, mutta niitäpä ei enää ole...lahjoitin kaikki vanhat lasini hyväntekeväisyyteen. Goodbye, ei tule ikävä!

Heti lauantaina uskaltauduin ihmisten ilmoille ja olihan se pakko lähteä katsomaan ystäväpariskunnan kanssa miten NHL kotijoukkueemme pelaa kauden ehdottomasti tärkeintä matsia. Kyse oli siis Dallas Starsin ensimmäisen kierroksen playoff pelistä numero 6 Vancouver Canucksia vastaan. Kotijoukkue oli voitoissa tappiolla 3-2 ja voitettava oli, jos halusi säilyttää mahdollisuuden seuraavalle pleijarikierrokselle. Tällä kertaa todellakin oli kaikki pelissä ja sen kyllä huomasi, tupa oli viimeistä piippuhyllyä myöten täynnä ja kannustus heti alkusekunneista lähtien todella kiihkeää. Ja hyvinhän siinä kävi, kotijoukkue jaksoi punnertaa 2-0 voiton varsin tapahtumarikkaassa ja kuumassa kamppailussa tasoittaen voitot Canucksien kanssa. Matsissa oli suorastaan riehakas karnevaalitunnelma ja vielä ottelun loputtuakin katsomossa huudettiin ja hurrattiin. Todella hienoa päästä kokemaan peli, jossa oli mahdollisimman isot panokset!

Ratkaisevassa 7. ottelussa maanantai-iltana Vancouverissa sitten kävi kuten kävi, mutta se on toinen juttu se...harmittaa, koska Stars pelasi aivan uskomattoman hyvän playoff -sarjan, mutta onni oli karvan verran parempi Canuckseille tällä kertaa. Itselle jäi kuitenkin hyvä fiilis tuosta kauden viimeisestä pelistä.