Tällä viikolla töissä riitti kiirettä. Olen ollut viime syksystä lähtien mukana softakehitysprojektissa, ja ideana tuossa projektissa on ollut vaihtaa nykyinen tilaus-toimitus-taloudenhallintajärjestelma uuteen parissa yrityksemme Latinalaisen Amerikan maaorganisaatiossa. Projektissa alkaa loppu jo pikkuhiljaa häämöttää ja kuluneella viikolla teimme koko projektiporukan voimin viimeisia testauksia uudessa järjestelmässä. Projektissa työskentelee varmaankin kymmenkunta eri kansallisuutta, suurin osa heistä asuu jossakinpäin Amerikan mannerta. Nyt melkein kaikki olivat matkustaneet reiluksi viikoksi tänne Teksasin lämpöön rutistamaan projektin viimeisia metrejä ennen maaliviivaa. Muutaman intensiivisen ja pitkän päivän jälkeen totesimme että pullat ovat varsin hyvin uunissa ja niinpä päätimme lähteä torstai iltana syömään hyvin ja hieman rentoutumaan.

Illallispaikaksi valitsimme brasilialaisen ravintolan Fogo De Chaon, joka onkin varsinainen lihadiggarin paratiisi. Illallinen alkaa mahtavasta seisovasta salaattipöydästä, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi ja kokeneemmat tietävätkin ettei kannata ahmia vatsaa täyteen vielä tässä vaiheessa, sillä vasta tämän jälkeen päästään itse asiaan. Eteen tulee uusi puhdas lautanen ja sitten kun pöydällä olevan lasinalusen vihreän puolen kääntää esiin niin ravintolasalia ympäri juoksevat tarjoilijat alkavat vierailla luonasi mahtavien lihavartaiden kera. Tarjolla on pitkälti toistakymmentä erilaista lihaa; kanaa eri muodoissa, filee mignonia, lampaankyljyksiä, makkaroita ja tietenkin lihansa voi valita puoliraakana, mediumina, kypsänä....  You name it! Jopa brasilialaiskollegat vaikuttivat illalliseen ihan tyytyväisiltä vaikka heille tämä taitaakin olla ihan normaalia, meikäläisille taas mukava ja eksoottinen kokemus. Katsokaapa myös tuota suklaamartini drikkiä!

Loppuilta oli myös hulvattoman hauska, lähdimme tyttöporukalla paikalliseen, jossa oli hyvä bändi musisoimassa ja niinpä tanssikengätkin pääsivät pitkästä aikaa hommiin. Perjantai työpäivä menikin enemmän tai vähemmän sulatellessa ja voimia kerätessä.

Tänä iltana suuntaamme tuttavapariskunnan kanssa katsomaan liekehtiviä huulia tänne. Nyt tietysti herää kysymys että mitkä ihmeen liekehtivät huulet... täytyy myöntää ettei hajuakaan, mutta eiköhän se tässä illan mittaan selviä. Kollega onnistui saamaan liput yrityksemme aitioon ja siellähän myydään kaikenlaista virvoketta, joten mennäänpä uteliaina katsomaan ;-)