Viimeiset pari viikkoa ajatuksia on hallinnut taustalla epämääräisesti häälynyt vatsakipu. Nyt syy on onneksi selvinnyt ja kipu hävinnyt. Ei hätää, kyseessä ei onneksi ollut mikään vakava juttu, inhottava ja kahlitseva tunne vain kun ei tiennyt mikä vaivaa ja mikään ei tuntunut tuovan helpotusta... Niinpä kotona ja töissä saikin suunnilleen vaan pakolliset jutut puristettua väkisin ja muuten ajatusmaailma karkasi väkisinkin vain yhteen asiaan. Mutta nyt siis kipu ja epämääräinen paha olo on poissa ja fiilis aivan mahtava. Ihan kuin uusi ihminen ;-) Nyt osaa taas arvostaa ihan jokaista normaalia hetkeä. Tiedän henkilöitä, jotka ovat varmaan taistelleet vastaavassa tilanteessa viikkoja ja kuukausia kun epämääräisen kivun syy ei vaan ota selvitäkseen, vaikka kaikki mahdolliset testit on jo tehty. Se mahtaa olla ihan kamalaa, itse olin onnekas kun syy selvisi heti kun marssin tohtoria tapaamaan ja sain melkein samantien tarpeelliset hoitotoimenpiteet. Ikävä asia poistui heti takavasemmalle.

Tässä yhteydessä pääsin tai oikeastaan jouduin siis tekemään lähempää tuttavuutta täkäläisen valkotakkisten ammattikunnan kanssa. Olen pari kertaa aikaisemmin käynyt ihan rutiiniluonteisessa tarkastuksessa ja kerran vähän isommassa toimenpiteessä, josta tuli pari päivää sairaslomaakin. Yleisesti ottaen hommat toimii hienosti, kunhan vaan ensin oppii systeemin (joka eroaa suomalaisesta aika paljon) ja kun on paikallinen sairausvakuutuskortti. Tuo sairausvakuutus on ihan ehdoton, ilman sitä palvelua tulee nihkeästi, ja joissakin paikoissa ei ehkä ollenkaan. Tosin rahallahan loppupeleissä saa minkälaista palvelua tahansa, mutta saattaa tulla aika kalliiksi ilman vakuutusta. Samoin etukäteen pitää tietää ihan tarkalleen minkälaiselle spesialistille haluaa mennä, täällä kun ei varsinaisesti ole kaiken palvelun lääkäri- tai terveyskeskuksia ollenkaan vaan kaikki tohtorit ovat enemmän tai vähemmän yksityisyrittäjiä omine vastaanottohenkilökuntineen ja apulaisineen. Jos ei satu olemaan jo olemassa olevaa potilassuhdetta tietyn spesialistin kanssa voi pahimmassa tapauksessa joutua odottamaan monta viikkoa ennen kuin saa ajan varattua. Vanhat potilaat ovat aina etulyöntiasemassa ja saavat ajan vastaanotolle jopa parin päivän sisällä. Sairaaloiden ensiapuun toki pääsee heti, mutta sielläkin kysytään ensimmäiseksi vakuutuskorttia...

Itse kävin kääntymässä vähän isommalla klinikalla, jossa sattui ainakin sinä päivänä olemaan aika vilkasta. Tuli ihan mieleen kotoiset terveyskeskuksemme, tosin ne humalaiset sekoilijat puuttuivat tästä porukasta. Odotushuoneessa näkyi myös mielestäni aika hyvä läpileikkaus amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Oli tummaihoisia, latinoita, intialaisia, valkoisia...aasialaisia en tosin tainnut nähdä yhtään...oli kaiken ikäistä porukkaa ja ehkä silmiinpistävintä itselle oli jälleen kerran se miten läskejä nämä ihmiset täällä keskimäärin on. Näissä normaaleissa ympyröissä (koti-työpaikka-kuntosali) kun noita megaläskejä ei juurikaan näe. Supersize me -leffan mukaan Dallas taisi olla jenkkilän lihavuustilastossa sijalla 3. eikä se tuollakaan siis jäänyt huomaamatta. Itse vastaanotto sujui omalta kohdaltani hienosti, täällä hyvää palvelua saa aina myös näissä ympyröissä vaikka heille ei tippiä maksetakaan. Kaikki henkilökunta oli todella ystävällistä, huomioonottavaista ja asiallista, aina oli aikaa kysymyksille eikä tullut mitään sellaista liukuhihnafiilistä. Pahita oli odottelu eri toimenpiteiden ja hoitovaiheiden välissä, varsinkin kun en ollut tajunnut ottaa mitään hyvää lukemista mukaan.

Toinen jännä ero minkä huomasin Suomen ja amerikan välillä oli se, että Suomen valkotakkiset ovat julistaneet ranneverenpainemittarit pannaan kun taas täällä niitä näemmä käytetään ihan täysillä joka paikassa, kuten tällä kyseiselläkin klinikalla. Minulla sattuu olemaan myös itsellä tuollainen ranneverenpainemittari ja kun pari vuotta sitten kerroin siitä lääkärilleni Suomessa sain pitkän litanian ripitystä siitä miten epäluotettava vehje se onkaan, Suomessa ei kuulemma ole yhtään hyväksyttyä rannemallia. Ainoa luotettava on se käsivarsimalli, ettäs tiedätte... Uskokoon ken haluaa, minä ainakin luotan täysillä rannemasiinaan!

Tähän valitusaiheeseen sopii vielä mukavasti pieni tarina alkuviikolta töistä. Sain kuulla eräältä latinokollegaltani olevani idiootti... Olimme lähimmän kollegani (teemme samaa hommaa) kanssa koko päivän palaverissa ja koska kollegani on puhelias ja minä en niin tietenkin työnjako sillä saralla oli aika selvä. Jossain vaiheessa päivää sitten tämä palveria vetänyt latino tuli kysymään minulta, että "ymmärränkö/tiedänkö minäkin samat asiat kuin kollegani, just of curiosity"... No niin, olin niin hämmästynyt etten keksinyt heti mitään nasevaa kommenttia, tyydyin vaan vakuuttamaan että toki minäkin ymmärrän monia asioita....Voiko tuon selvemmin jollekin sanoa että by the way olet mielestäni hieman idiootti? Valitettavasti tuon häiskän kanssa joutuu välillä tekemään töitä, onneksi ei sentään liian usein. Seuraavan kerran kun on tilaisuus, pitää ehkä antaa pieni näpäytys takaisin. Argh, mitä sovinisteja meilläkin on töissä!