Noniin vihdoinkin sain kuvat järjestykseen ja siirrettyä ne tänne, kun kotinettikin pelaa...

Päivä 1 - Lähtöhässäkkä

Nousemme ani varhain, lento Seattleen lähtee jo 7:ltä aamulla. Ihme kyllä, aikainen herääminen ei ole koskaan ongelmallista kun on lähdössä lomalle. Taksikin saapuu oven eteen silloin kun pitääkin, tätä voi pitää Dallasissa jo pienenä ihmeenä tuohon vuorokauden aikaan, taksipalvelut täällä kun ovat mitä ovat... Matka menee kaikinpuolin sujuvasti ja sattumoisin lentoyhtiökin on Alaska Airlines, vaikka otimmekin pistelennot American Airlinesilta. Mikäs sen mukavampaa, koneessa pääsee jo virittäytymään mukavasti tunnelmaan katselemalla Alaska -aiheisia videoita ja lukemalla artikkeleita in flight magazinesta. Woohoo, loma jota olen odottanut todella hartaasti!!

SeaTacin kentältä päräytämme suoraan satamaan, jossa Norwegian Star laivasta purkautuvat edellisen risteilyn matkustajat. Odottelemme lähtöselvityksen alkamista tunnin verran ja pääsemmekin ensimmäisinä "non-US" kansalaisten lähtöselvitystiskille. Passeja vilautettuamme hämmästys on melkoinen, olemme check in henkilökunnan mielestä todella erikoisia tapauksia...Ihan Suomesta saakka ja vielä L-viisumilla USA:ssa...Tämä on niin ihmeellistä, että jopa lähtöselvityksen esimies tulee hämmästelemään ja hiplailemaan passejamme. Ihan kuin olisimme ne eläintarhan ainoat valkoiset tiikerit, joita kaikki haluavat tökkiä. Meidän lähtöselvitys kestää puolet kauemmin kuin viereisen tiskin japanilaisen pariskunnan ja kuuden hengen hollantilaisporukan. Vihdoin viimein kaikkien miljoonan valokopion ja muun sähläyksen jälkeen saamme hyttiavaimet ja muut tarpeelliset kupongit. Voimme astua laivaan, jännittävää!

Laivalla on tarjolla lounasta heti sisään päästyämme ja sen jälkeen yläkannella odottaa kutsuvasti "Biergarten" baarin viileät oluet...Seattlen upea kesäkeli saa kalpeanaamoihin mukavasti väriä ja iltapäivällä pakollisten pelastusharjoitusten jälkeen laivan lähtiessä satamasta meno ja fiilis on jo taivaissa. Kannella soittaa bändi ja laivan kokit vääntävät urakalla barbecue mättöä jos jollekin jäi vielä lounaan jälkeen nälkä. Näillä risteilyillähän kaikki ruoka sisältyy hintaan, sen sijaan juomista vettä ja mehua lukuunottamatta pitää maksaa erikseen. Sitä maistuvaa ruokaa tuleekin sitten syötyä mielin määrin liikaa, kun ei tarvitse miettiä kuka maksaa laskun ;-)

Sail Away -party, taustalla Seattle

Illalla käymme syömässä hyvin laivan pihviravintolassa, kuinkas muutenkaan. Parin viinipullollisen jälkeen iskee matkalaiseen väsy. Tänään ei vielä jaksa mennä katsomaan iltaohjelmatarjontaa.

Päivä 2 - Merellä

Ensimmäinen matkapäivä vietetään merellä laivan puskiessa kohti pohjoista. Käymme päivällä laivayhtiön kanta-asiakkaiden "bileissä", olemmehan mekin jo peräti toista kertaa NCL:n risteilyllä, ja näin olleen saavuttaneet Latitudes kanta-asiakasohjelman pronssitason. Bileissä tarjotaan ilmaisia drinkkejä ja pikkusuolaista, ja muita kanta-asiakkaita silmäiltyämme toteamme olevamme selvästi sieltä nuorimmasta päästä. Laivan päällystö käy esittäymässä ja kapteenikin heittää läppää muutaman tovin. Meillä on tälläkin kertaa hurrikapteeni, samoin muu päällystön henkilökunta on pääsääntöisesti Euroopasta ja Aasiasta.

Majoitumme parvekkeellisessa hytissä ja sitkeinä sisseinä istumme katselemassa ohi lipuvia saaria vaikka keli on muuttunut Seattlen upeasta auringonpaisteesta pilviseksi, viileäksi ja sateiseksi. Tutkimme erilaisia retkivaihtoehtoja tulevien päivien satamavierailujen ajaksi, ja käymme varaamassa paikat kajakkiretkelle ensimmäiseksi päiväksi ja helikopteriretkelle toiseksi päiväksi. Iltapäivällä käymme myös katsastamassa laivan kuntosalin, kunnianhimoinen tavoitteemme on urheilla ja polttaa kaikki ylensyödyt ja -juodut kalorit... Niinpä, aina kannattaa yrittää. Illalla käymme syömässä etanoita ja cremé bruléeta laivan ranskalaisessa ravintolassa. Palvelu jokapaikassa on aivan fantastista, laivan pääsääntöisesti aasialainen ja itä-eurooppalainen henkilökunta menee kirkkaasti yli jopa amerikkalaisesta palvelusta, joka on sekin pääsääntöisesti todella hyvää. Tänään kävimme myös seuraamassa illan pääshow'ta laivan teatterissa, lavalla oli laivan tanssiryhmä Jean-Ann Ryan Company. Ovat todella taitavia ja upeita tanssijoita ja show on nautittavaa katsottavaa.

Housekeeping pojat ilahduttivat meitä näillä pyyhe-eläimillä monena päivänä

Päivä 3 - Ketchikan, Alaska

Laiva saapui matkan ensimmäiseen satamaan varhain aamulla. Keli näytti melko sateiselta mikä sinänsä ei ollut yllätys, olihan cruise directorimme laivalla jo varoitellut, että täällä sataa aina. Jos ei sada niin se on pienoinen ihme. Tänään meillä oli ohjelmassa kajakkiretki ja laivasta laiturille hypättyämme retken opas oli jo odottelemassa ja ohjaamassa retkeläisiä bussiin. Retken aluksi saimme pienen kaupunkikierroksen ja kuulimme kaikki tärkeimmät faktat, kuten sen että tähän kylään ei voi ajaa maanteitse. Kylä sijaitsee saarella, ja vaikka paikallista tieverkostoa onkin jonkun verran niin lähin valtakunnallien maatie löytyy jostakin sadan mailin lauttamatkan päästä. Loistava paikka siis jos pitää sateen ropinasta ja haluaa keskelle ei mitään. Kansainvälinen lentokenttä täältä löytyy myös, tosin lentäminen onkin ainut järkevä tapa päästä tänne ja täältä pois. Se suurin nähtävyys täällä kuitenkin ovat toteemipaalut, joita tänne on aikoinaan rakennettu vinot pinot.

Ketchikanin keskustaa, turistikauppoja ja timattiliikkeitä

Kajakkiretkemme alkoi kymmenisen mailia Ketchikanin pohjoispuolelta. Tänne maaseudulle tultuamme tuli omituisen kotoinen olo. Lähempi tarkastelu osoittikin että puut, pensaat, kasvit ja kukkaset ovat ihan samoja epeleitä kuin Suomessakin: koivuja, pihlajia, mäntyjä, kuusia, saniaisia, vanamoita, voikukkia, lemmikkejä (joka on muuten Alaskan osavaltiokukka)...Ihan kuin olisi tullut kotiin.

Rannassa meidät puettiin ensin vedenpitäviin vaatteisiin ja sen jälkeen meidät kiidätettiin pikaveneellä Tatoosh isladille muutaman mailin päähän. Tällä saarella odottelimme hetken edellisen melontaretkeläisten paluuta ennen kuin pääsimme itse varuste-esittelyjen jälkeen tositoimiin. Hyppäsimme parikajakkeihin, mies meni eteen ja minä ohjasin köliä takapenkistä käyttämällä polkimia. Alun siksakin jälkeen homma alkoi sujua ihan mallikkaasti ja oli todella mukavaa. Merivesi tuntui yllättävän lämpimältä, joten pikku kätösetkään eivät olleen parin tunnin retken jälkeen pahasti kohmeessa. Meitä oli oppaiden lisäksi tässä ryhmässä vain kymmenkunta melojaa, joten pysyimme retken ajan hyvin porukassa. Kamera alkoi harmittavasti ilmoittelemaan akun loppumisesta jo retkelle lähtiessämme, joten emme valitettavasti kovin montaa otosta ehtineet tallentamaan. Uuden kameran ainoa miinus tosiaankin on se, ettei siitä näe paljonko akkua on jäljellä. Retken jälkeen pyörähdimme vielä lyhyesti katsomassa kylän keskustaa.

Kajakkiretkellä, malleina amerikkalaiset kanssamatkustajamme

Illallisen jälkeen nautimme vielä laivan tasokkaasta viihdetarjonnasta. Teatterin lavalla olivat tänä iltana hauskuuttamassa tummahipiäiset Los Angelesilaispojat Blackstreetboyzz Alfred & Seymour. Hulvatonta menoa ja yleisössäkin moni sai osumia, mm kaikki myöhässä show'hun saapuneet sekä ne pariskunnat joissa mies käveli naisen edellä...

Päivä 4 - Juneau, Alaska + vuonoristeily

Aamulla saapuessamme Alaskan pääkaupunkiin Juneauhun odotuksemme olivat korkealla. Olimme varanneet helikopteri + jäätikkötutkimusretken ja tämä olisi meille molemmille ensimmäinen kerta helikopterin kyydissä. Mutta mitä vielä, vettä sataa kuin aisaa ja pilvet roikkuvat hyvin matalalla rantavuorten rinteillä...Laiturilla meitä odottaakin surkeat uutiset, kaikki lentoretket ovat siltä päivältä peruttuja, jäätikölle meno olisi liian vaarallista tässä säässä. Voi surkeus. Hyppäämme kaupungin keskustaan menevään bussiin emmekä edes harkiste ylijäämäpaikkojen kyselemistä muille retkille, pettymys on niin valtava. Kävelemme ristiin rastiin keskustassa ja napsimme valokuvia. Mies käy ostamassa "Russian bazaar" kaupasta Pepsi-cola paidan kyrillisin kirjaimin. Päätämme mennä kävelyretken jälkeen takaisin laivalle ja ottaa rennosti. Päätämme varata helikopteriretken huomiselle Skagwayhin, jos vain paikkoja on vielä jäljellä. Menemme siis takaisin laivaan ja käymme kuntosalilla tappamassa aikaa. Käyn varaamassa laivan Spa:sta niska-hartia-käsi-jalkahieronnan iltapäiväksi.

Juneau - ainoa osavaltiopääkaupunki jenkkilässä, jonne ei pääse autolla

Iltapäivällä uljas risteilijämme irtoaa laiturista jo hyvissä ajoin. Sääkin on iltapäiväksi kirkastunut hieman mikä tietää hyvää vuonoajelullemme. Kapteenimme on luvannut ohjata laivamme kohti Tracy Arm fjordia ja sen pohjukassa sijaitsevaa Sawyer jäätikköä. Käyn nauttimassa hierontasessiosta Spa:ssa, jonka jälkeen siirrymme parin viinipullollisen kanssa hyttimme parvekkeelle katselemaan ohi lipuvia uskomattomia maisemia. Rannoilta voi hyvällä tuurilla bongata karhun tai muita villieläimiä. Valaiden pyrstöjäkin vilahtelee horisontissa silloin tällöin, tosin nämä isommat kaverit ovat niin nopeita ettemme onnistu saamaan niistä yhtään kuvaa koko reissun aikana. Vähän myöhemmin kapteenimme ilmoittaa, ettemme valitettavasti pääse Tracy Arm fjordiin, koska se on vaarallisen täynnä kerrostalon kokoisia jäävuoria. Mutta ei hätää, vähän matkan päässä on toinen vuono jossa jäätilanteen pitäisi olla parempi. Näin onneksi onkin ja lähdemme seilaamaan kohti jäätikköä, jonka nimen olen jo unohtanut... matkalla bongaamme satoja vesiputouksia, jäälautoilla kelluvia hylkeitä ja muuten vaan ihan uskomattoman hienoja ja vaikuttavia maisemia. Ilmakin viilenee mitä pitemmälle pääsemme. Pitää kaydä lisäämässä ylimääräinen villapaita ja sormikkaat. Tässä vaiheessa aamuinen pettymys on jo tipotiessään, olemme niin vaikuttuneita tästä upeasta luonnosta.

Vuonomaisemaa kelluvine jäälauttoineen

Näitä vesiputouksia oli matkan varrella satoja...näin alkukesästä onkin paras vesiputoussesonki, kun vuorilta sulava lumi syöksyy kohti laaksoja

Vuonon pohjukka ja jäätikkö

Vuonon asukki hengailemassa jäälautalla

Vaikka saimmekin makeaa mahan täydeltä pitkin päivää seuraamalla ulkopuolella vaihtuvaa maisemaa, pitihän sitä illallisen jälkeen mennä taas katsastamaan viihdetarjonta laivan teatteriin. Tänään saimme parhaat naurut pitkään aikaan seuraamalla The Second City komediateatteriryhmän hulvattoman hauskoja ja kekseliäitä sketsejä. Minustakin voisi tulla ahkera teatterissakävijä, jos tällaista olisi tarjolla jossain lähistöllä.