Tämä merkintä piti laittaa jo ennen kesälomareissu 1:stä, mutta sitten tuli kiire niinkuin lomalle lähtiessä monesti tulee. Vilkkaan konserttikevään päätteeksi kävi nimittäin niin hyvä tuuri että onnistuin saamaan liput toukokuun viimeiseksi päiväksi Heartin konserttiin jo monesta aiemmasta visiitistä tuttuun konserttipaikkaan Nokia teatteriin. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kyseessä oli siis todellakin se sama bändi joka aikoinaan kolahti meihin 80-luvun teineihin. Kun kuulin että Heart on tulossa meillepäin keikalle, laitoin lipputilauksen sisään samalla sekunnilla sillä olihan tämä ihme nähtävä ja koettava ihan omin silmin. Uskomatonta mutta totta, bändi on kuin onkin vielä hengissä ja rokkaa. Wilsonin sisarukset Ann ja Nancy, jotka levyn kannessa olivat ne tumma ja vaaleatukkainen pörröpää, jaksavat viela vanhoilla päivilläänkin kiertää ja vetää kunnon vauhdikkaan lavashown. Muu kokoonpano tuosta bändistä onkin sitten muuttunut moneen kertaan matkan varrella.

 

 

Eikä tarvinnut pettyä. Teatteri oli tällä kertaa ilahduttavan täynnä yleisöä, sitä riitti ihan ylimmille lehtereille saakka. Ja yleisö oli selvästi keskivertoa rokkibändikonsettiyleisöä varttuneempaa, sellaisia jotka ovat diggailleet Heartin musasta joskus 70- ja 80- luvuilla, kun bändi on ollut uransa huipulla. Heti konsertin alussa ensimmäisten kitarasoolojen kuuluessa eturivien porukka ryntäsi kädet pystyssä kiljumaan lavan eteen, ja siellä fiilistelevät eivät todellakaan olleet mitään teinejä vaan ihan kypsässä iässä olevia aikuisia!

 

Ann Wilsonin ääni tuntui vähintäänkin yhtä mahtavalta kuin silloin nuorena LP-levyltä nupit kaakossa luukutettuna, ja hurmos oli vähintäänkin täydellinen sellaisten hittien kuin "These Dreams" ja "Alone" soidessa. Nuorempi sisko Nancy Wilson, joka on jo reilusti päälle 5-kymppinen hänkin, heittii myös muutamia näyttäviä pomppuja ja taivutuksia kitaroineen, kuten kunnon rokkistaran kuulukin. Ohjelmisto oli pääasiassa vanhoja 70- luvun hittejä, tosin taisi siellä olla muutama vähän uudempikin kappale seassa. Comebackkejä tulikin sitten konsertin lopussa ihan kaksin kappalein, sen enempää ei yleisö valtavasta huutokonsertista huolimatta saanut.

 

Alaskan kuvia on luvassa tänne blogiin ihan pian… Kotona on nettiyhteys tökkinyt reissusta paluun jälkeen ihan urakalla, joten surffailut on jääneet todella vähiin. Mies jo raivoissaan soitteli nettiyhteysoperaattorillemme, jossa tietenkin amerikkalaiseen tyyliin oli vastassa pelkkä puhelinautomaatti valikkoineen. Kun oli ensin valinnut palvelukieleksi englannin ja sen jälkeen valinnut "internet problems" painamalla numero kolmosta, automaatti ystävällisesti ilmoitti, että operaattorillamme on muuten fantastisen hyvät nettisivut, josta voi löytää neuvoja nettiongelmiin… Just joo, kiitos vaan tästä mahtavasta neuvosta! Tämän jälkeen olisi ehkä pitänyt odottaa vielä x määrä aikaa ennen kuin olisi päässyt puhumaan ihan oikealle ihmiselle. Sillä kertaa luovutimme, ehkä sitten ensi kerralla jaksaa odottaa valittamaan pääsyä, jos ongelmat vielä jatkuu monta päivää...