Lähdimme viime keskiviikkona miehen kanssa minilomalle Los Angelesiin. Saavuimme paikalle hieman puolen päivän jälkeen ja otimme lentokentältä alle valkoisen avoauton, pitihän sellainen ottaa kun kerran Kaliforniaan tultiin ja ilmakin oli vielä hyvinkin kesäinen (+26). Ajelimme reteästi katto auki hotellillemme, jonka olimme taktisesti valinneet Brentwoodista, Santa Monican ja Beverly Hillsin välimaastosta. Tästä olisi sopiva iskuetäisyys katsastaa niin Hollywood kuin rikkaiden asuinalueetkin, samoin matkamme pääkohde eli Suomen konsulaatti olisi sopivan matkan päässä.

Hotelli osoittautuikin todelliseksi helmeksi. Pieni parinkymmenen huoneen motelli oli rempattu viimeisen päälle ja lopputuloksena oli viihtyisät vaikkakin pienehköt huoneet ja mukavan intiimi ilmapiiri kohtuulliseen hintaan. Huoneen hintaan sisältyi vieläpä ilmainen internet -yhteys ja pieni aamupalan tapainen (muffinssi, kahvi ja hedelmiä), joka tässä maassa normaalisti ei sisälly pakettiin. Saavuttuamme kävimme lähistön ostoskeskuksessa lounaalla ja saimme välittömästi tuntea että nyt ollaankin kauniiden ja rikkaiden maailmanomistajien kulmilla. Etsiskellessämme parkkipaikkaa käännyimme tien yli vasemmalle tämän pikkuruisen ostoskeskuksen pikkuruiselle U:n muotoiselle parkkikselle. Kuinka ollakaan, heti keskellä sisääntuloväylää oli tientukkeena iso musta mersu. Odoteltuamme pari minuuttia ja samalla tukittuamme vastaantulevaa liikennettä ollessamme vielä puoliksi tiellä mersun kuskin ovi aukesi ja sieltä kömpi viimeisen päälle laitettu vanhempi rouva, joka huomaavaisesti vielä jätti mersun oven selkosen selälleen kävellessään autolta pois jottei kukaan vahingossakaan mahdu ajamaan ohi. Mies jo hieman hermostui tässä vaiheessa ja avasi ikkunan ja huusi pelkääjän paikalta nousseelle noin parikymppiselle blondille että jos hän ystävällisesti voisi laittaa auton oven kiinni niin pääsisimme ajamaan ohi. Blondi kaikessa rauhassa käveltyään kuskin paikalle ensin sääti penkin itselleen sopivaksi ja vasta sitten laittoi oven kiinni. Tämän jälkeen mersu viimein lähti liikkeelle ja pääsimme pois tukkimasta ajotietä. Iloamme ei kovin kauaa kestänyt sillä mersu löi liinat kiinni uudelleen noin 50 metrin päässä jälleen keskellä parkkiksen ajoväylää. Tällä kertaa mies alkoi viittomaan kädellä avoimesta ikkunasta, että mitäs tämä nyt merkitsee. Tämän jälkeen blondi avasi rauhallisesti mersun ikkunan ja totesi miehelleni että "You have a real bad attitude". Sen jälkeen blondi onneksi tajusi ajaa mersunsa sen verran sivuun että pääsimme viimeinkin ohi. Mitäs tuohon nyt sitten voisi kommentoida? Illalla ajelimme vielä Santa Monicaan ja ihailimme matkalla näkemiämme hulppeita kämppiä.

Torstaina suuntasimme heti aamulla kohti Suomen konsulaattia, joka löytyikin kohtuullisen helposti. Parkkipaikan löytäminen oli huomattavasti hankalampaa ja ajoimmekin lopulta parin erehdyksen jälkeen viereisen toimistokompleksin uumeniin. Ovella meiltä tarkastettiin takakontti ettemme vaan olleet aikeissa räjäyttää koko kompleksia ilmaan ;-) Konsulaatissa oli samaan aikaan passiaan uusimassa myös jo pitempään jenkeissä asunut rouva Coloradosta. Päivittelimme yhdessä miten passin uusiminen onkin nykyään tehty niin hankalaksi ettei sitä voi hoitaa enää kunniakonsulaattien kautta. Konsulaatissa oli muuten kyllä hyvä palvelu, saimme virkailijalta vielä lopuksi tukun hyviä vinkkejä viikonloppulomaamme varten. Jälleen kerran hyvä mieli meinasi kadota taivaan tuuliin palatessamme autolle ja maksaessamme parkkimaksun: reilun tunnin parkkeeraus 17 dollaria!! Auts!!

Konsulaatin jälkeen suunnistimme kohti Hollywoodia ja Universal Studioita. Tämän nähtävyyden olimme jo etukäteen päättäneet käydä katsomassa, vaikka meillä ei muuten mitään tarkkaa viikonloppusuunnitelmaa ollutkaan. Lipun hinta, melkein 60 dollaria per pää, tuntui aika kalliilta, mutta olihan se sitten lopulta sen arvoistakin. Kävimme studiokierroksella ja sen lisäksi katsomassa paria muuta esitystä miten leffoja tehdään ja miten erikoisefektejä luodaan. Olimme kummatkin innoissamme kuin pikkulapset karkkikaupassa, oli se niin jännää :-) Studiokierroksen vaikuttavin paikka omasta mielestäni oli halli, johon oli rakennettu New Yorkin metroasema. Nappia painamalla metroasemalla tapahtui hyvin aidontuntuinen maanjäristys ja metrojunaonnettomuus, jossa junan vaunut paiskaantuivat pitkin poikin ja tunneliin tuli vielä kaiken lisäksi tulvavettä kovalla paineella.

Desperate Housewivesin Wisteria Lane oli muuten yllättävän lyhyt kadunpätkä, se näyttää telkkarissa niin paljon pidemmältä...

Kulissikaupunki

Lavastettu lento-onnettomuus

Waterworld -leffan kulissit

Jos joskus noille nurkille eksytte niin menkää käymäään. Siellä viihtyvät sekä aikuiset että lapset!

Perjantai olikin sitten pyhitetty julkkiskotien bongailulle. Ajoimme aamulla ensin Hollywood bulevardille ja kuvasimme pakolliset tähdet sekä käsi- ja jalkapainallukset kiinalaisen teatterin edustalta.

Sen jälkeen ajelimme ristiin rastiin Beverly Hillsiä yrittäen bongata "tuttujen" starojen koteja ostamamme tähtien kodit -kartan perusteella. Karttamme ei tosin tainnut olla kovinkaan uusi versio, sillä siinä ei ollut mainittu yhtäkään tämän hetken kuumaa tähteä kuten Paris Hilton, Britney Spears, Tom Cruise tai Justin Timberlake... Näillä kaikilla kuitenkin taitaa jonkinlainen luukku olla noilla kulmilla. Tarjolla olisi myös ollut maksullisia opastettuja kiertoajeluita, jossa opas kertoo missä kukakin asuu. Ehkäpä opastetulta kierrokselta olisi saanut enemmän "irti", ja nähnyt millaiset aidat kenenkin kämpässä on... Siis varsinaisia kotejahan siellä on lähes mahdotonta nähdä, niin hyvin ne on piilotettu korkeiden muurien taakse.

Iltapäivällä ajelimme vielä Malibuun, joka on hieman kaupungin ulkopuolella ja monella staralla on siellä joku vaatimaton kesämökki. Hieno hiekkarantahan siellä oli ja vuorten rinteet täynnä niitä pikku mökkejä, joista on mukava tuijotella merelle.  Päivän päätteeksi ja pisteeksi tähän ylellisyysähkyyn kävimme vielä tarkistamassa legendaarisen megarikkaiden ostoskadun Rodeo Driven. Mies onnistui siinä kävellessämme bongaamaan ihan oikean tähdenkin, Janet Jacksonin perjantaishoppailukierroksellaan. Minä onneton taas jälleen kerran onnistuin katselemaan ihan jonnekin muualle (näyteikkunoihin) enkä huomannut mitään ennenkuin mies nyki hihasta ja oli jo liian myöhäistä. Janet oli jo ehtinyt piiloon nurkan taakse. Emme uskaltautuneet sisään mihinkään tuon kadun ylellisistä putiikeista, jostain syystä tuntui siltä, että sisällä kaupassa voisi tulla hieman vaivaantunut olo kun ei olisi varaa edes paikan muovikassiin...

Lauantaina päätimme karistaa Losin savusumun taaksemme ja lähdimme jälleen hyvissä ajoin aamulla ajelemaan kohti San Diegoa. Meitä oli varoiteltu liikenteen määrästä tuolla matkalla, mutta silti se jaksoi yllättää. Koko matkan tiellä menee 4-5 kaistaa rinnakkain yhteen suuntaan, silti tie on täynnä autoja 24/7 katkeamattomana virtana. Tuo vitostie on kuulemma jonkun mittarin mukaan yksi maailman liikennöidyinpiä väyliä enkä tuon reissun jälkeen epäile väitettä ollenkaan. Sekin huomattiin, että on se Losi vaan aikas iso kaupunki. Jos ajaa reilun tunnin moottoritietä noin satasen vauhtia ja silti esikaupungit ympärillä vaan jatkuu ja jatkuu niin onhan sillä kaupungilla silloin reilusti kokoa. San Diegoon pääsimme silti yllättävän sukkelasti noin 2 ja puolessa tunnissa ja se tuntuikin ihan mukavalta pikkukylältä (1,1 miljoonaa as.) Losin jälkeen. Ilmakin oli ihanan raikasta. Kävimme hämmästelemässä vanhaa kaupunkia (birthplace of California) sekä uutta keskustaa ja satamaa sota- ja risteilylaivoineen. Ihan viehättävä paikka, sinnehän voisi vaikka muuttaa. Siellä oli jopa paikallisliikennejunia!

San Diego old town

Sunnuntaina matkustimme tyytyväisinä kotiin. Reissu oli kaikin puolin antoisa ja paluulennolla kävi vielä niin hyvä tuuri että pääsimme etukäteen varatun välilaskullisen lennon sijasta suoralle paluulennolle ja säästyimme neljän tunnin ylimääräiseltä lentokentällä notkumiselta.

Nyt jaksaa taas painaa hommia kiitospäivään asti ja mieskin lähtee työmatkalle heti maanantaina. Saan viettää kissanpäiviä kotona ja katsoa juuri sitä tv-kanavaa, jota haluan, jeeeeee!