Lokakuu on mennyt sairaan nopeasti ja täällä on tapahtunut paljon kaikenlaista. Raportoitavaa riittäisi mutta aika on ollut vähän kortilla tällä kertaa... On ollut yllätyshäät, työmatkoja, vieraita Suomesta, Halloween kekkereitä ja paljon muuta.

Yllätyshäät järjesti tännepäin lomailemaan saapunut kaveripariskunta. Morsian on entinen Texas-asukki ja syyslomaa vanhoille kotikulmilleen miehensä kanssa saapuneella parilla oli takuulla ikimuistettava Helsinki-New York lento siellä jossain turistiluokan rivillä 46. Jossakin Atlantin yllä venäläisten kanssamatkustajien kuorsatessa hiljaa vieressä Mies yllättäen päätti kosia tulevaa rouvaa... Ja vastauksen ollessa jotakuinkin selvillä häiden suunnittelussa ei paljon aikailtu vaan järjestelyt oli lyöty lukkoon jo hyvissä ajoin ennen koneen pyörien koskettamista Dallasin kentälle. Naimisiin mentäisiin heti loman aikana muutaman kaverin läsnäollessa ja suomalainen pappihan järjestyisi DFW:n suomalaisesta seurakunnasta. Ei se naimisiin meno nyt niin vaikeaa ole, tuumasi tuleva aviopari.

Niinpä päivää ennen kyyhkyläisparin kotiinpaluuta pääsimme viettämään liikuttavan ihanaa häätilaisuutta  ystäväperheen kotona. Pappi siunasi, virret laulettiin ja hääkakku leikattiin. Vain se virallinen laillinen osuus jäi suoritettavaksi vielä koti-Suomen maistraatissa. Paljon Onnea vielä Herralle ja Rouvalle!

Suunnilleen samoihin aikoihin tuolloin syyskuun lopulla oma v-käyrä töissä meni niin kirkkaasti punaiselle, että päätin sitten ihan tosissani alkaa katselemaan muita työpaikkoja. Firman sisällä aukesi sopivasti pari kiinnostavaa ja omaan taustaan sopivaa paikkaa. Niinpä omistin yhden illan kiltisti CV:n viilaamiselle iskukuntoon ja aloin laittelemaan hakemuksia sisään. Tuli heti parempi olo, ihan pelkästään siitä tunteesta että tästä raivostuttavasta tilanteesta on mahdollisuus päästä jossain vaiheessa pois. Parin viikon odottelun jälkeen sainkin ensimmäisen yhteydenoton ja onnekseni minua pyydettiin haastattelukierrokselle.  Itse asiassa tästä samasta hommasta sain juuri tänään kuulla, että kaikkien kandidaattien joukosta rekrytoiva manageri oli valinnut juuri minut! Fiilis on aika mielettömän hyvä tällä hetkellä, osasin kyllä odottaa että pääsisin haastateltavaksi, mutta että erottuisin vielä niin hyvin että tulisin valituksi oli kyllä todellinen yllätys. Tämän jälkeen on sitten tietenkin edessä vielä palkkaneuvottelut. Toivotaan että älyävät tarjota kunnon liksaa heti kättelyssä, turha alkaa tällaista vanhaa kehäraakkia enää kusettamaan. Siinäkin mielessä pelivaraa on tässä tilanteessa vähän enemmän, koska minunhan ei ole ihan välttämätön pakko periaatteessa saada tuota työpaikkaa. Hauskaa on myös se, etten tänään ehtinyt vielä kertomaan uutisia nykyiselle esirouvalleni, pitänee huomenna mennä rohkeasti kertomaan mikä on tilanne. Pomo luulee, että olen hakenut vain erästä avointa paikkaa meidän omasta organisaatiosta, mutta tämä paikka on ihan toisaalla... mielenkiintoista nähdä miten tähän reagoidaan. Ehkä esirouva onkin vain tyytyväinen, saapahan jatkossa itse valita kenen kanssa tekee hommia ;-)  Viikon sisällä pitäisi selvitä miten tässä loppujen lopuksi käy.

Lokakuun alussa alkoi myös kauan kaivattu NHL kausi. Ensimmäistä kotipeliä oli tietysti ihan pakko päästä katsomaan ja kannustamaan omiaan.

Heti sen jälkeen olimme molemmat miehen kanssa viikon verran työmatkalla, minäkin pääsin reissaamaan pitkästä aikaa. Samana päivänä kun palasimme reissusta meille tuli kovasti odotetut vieraat Suomesta reiluksi viikoksi. Isoveljeni saapui siskoni lasten kanssa meitä tänne viihdyttämään ja ehdimme viikossa käydä lähes kaikissa mahdollisissa turistiviihdykkeissä mitä DFW:n alue tarjoaa. Viime viikonloppuna taas pääsimme jo Halloween tunnelmiin kaveriporukan kotibileissa. Näistä aiheista tulee lisää tarinaa kunhan saan valokuvat järjestykseen. Tällä viikolla vaihdoin vanhan temppuilevan tietokoneeni vihdoin uuteen ja sehän tunnetusti tuo vähän lisähaastetta, kun pitää kopioida kaikki mahdolliset tärkeät jutut vanhalta koneelta uudelle...