Hurraa!! Kotinetti toimii taas ja pääsen vihdoinkin laittamaan tänne niitä reissukuvia. Kauan se kestikin, että sai netin toimimaan normaalisti. Tuossa juhannusviikonloppuna alkoi oikeasti harmittaa, kun verkkoon ei päässyt ja päätinkin kiltisti soittaa nettioperaattorin palvelunumeroon huolimatta skeptisestä asenteestani näitä helppareita kohtaan...sain ihmisen langanpäähän jo 15 minuutin odottelun jälkeen. Kärsivällisesti selitin ongelmaa ja sieltä lupasivat ensin lähettää jonkun asentajan paikalle parin viikon päästä. Auts. No siirsivät onneksi vielä puheluni jollekin toiselle jampalle, ja taas selitin missä mättää... Tämä kaveri olikin sitten vähän neuvokkaampi kuin ensimmäinen. Hän jollain konstilla sammutti ja käynnisti modeemimme uudelleen asiakaspalvelusta käsin. Ja kas kummaa kun netti alkoi toimimaan heti samantien. Vika olikin varsin yksinkertainen, vaikka samalla kadulla asuvalla naapurillamme oli ollut ihan täsmälleen samanlaisia ongelmia parin viikon ajan. Ihmeellistä tuo teknologia...

Juhannuksen juhlinta täällä muuten sujui ihan suomalaiskansalliseen tyyliin. Olimme lähistön asuntokompleksin uima-altaalla, josta karkotimme paikalliset pois tykittämällä suomipoppia ilmoille kovalla volyymilla. Saunoimme, kävimme uimassa (kukaan ei tosin hukkunut), grillasimme (emme tosin kupoliteltassa vaan ihan taivasalla), söimme, joimme ja lauloimme juomalauluja, ja olimme hyttysten syötävänä... Niin hyttysten. Nämä Texhyttyset ovatkin tänä vuonna varsin julmia elikoita. Sateinen kevät ja alkukesä on synnyttänyt näitä pikku kavereita myös ennätysmäärän. Ne ovat äänettömiä ja huomaamattomia silloin kun käyvät haukkaamassa palasen ihosta, ja seuraavana päivänäkään ei vielä huomaa mitään. MUTTA sitten alkaa tapahtua, vuorokauden kuluttua ruumis on täynnä kananmunan kokoisia turvonneita ja kirkkaanpunaisia paukamia ja kutina on ihan sietämätön. Siis todella extremesietämätön. Omat jalkaraukkani olivat lauantaiyönä lähes muodottomaksi turvonneet, niin monta kertaa niistä oli käyty lohkaisemassa Texhyttysen illallinen...Kokeilin kaikkia tietämiäni konsteja; sokerin hieromista paukamiin, kortisonivoidetta, jääpusseja, kylmää suihkua, lievästi puuduttavaa antibioottivoidetta, harjalla rapsuttelua.... Mikään ei tuonut kuin lyhytaikaisen avun. Nukuin sinä yönä ehkä tunnin ja aamun sarastaessa olin niin epätoivoinen, että lähdin kumit ulvoen lähimpään apteekkiin, josta löysin antihistamiinitabletteja ja suihkutettavaa kortisonia. Ja johan helpotti, pääsin vihdoin nukkumaan... En tällä kertaa viitsi laittaa kuvaa jaloista, säästän teidät siltä koska se säikäyttäisi kenet tahansa. Tästä juhannuksesta toipumiseen menee vielä tovi.