Heinä-elokuun vaihteessa viettämämme kesäloman jälkeiseen arkeen palaamisessa on vierahtanyt mukavasti jo kolmisen viikkoa. Aika on mennyt hurjaa vauhtia, kun päivät ovat olleet täynnä ohjelmaa. Kesälomalle koti-Suomeenhan lähdimme täältä vähän heinäkuun puolivälin jälkeen. Suomessa ehdimme mökkeilemaan, tapaamaan kavereita, hoitamaan viisumiasiat kuntoon taas pariksi vuodeksi eteenpäin, vierailemaan Hämeenlinnan asuntomessuilla sekä sukujuhlissa. Aikataulu oli loppujen lopuksi aika täysi koko parin viikon lomamme ajan, mutta oli kyllä niin ihanaa nähdä teitä kaikkia rakkaita ihmisiä. Toivottavasti nähdään taas pian uudelleen.

Texasiin palattuamme saimme heti parin päivän päästä luoksemme vieraita Suomesta reiluksi viikoksi. Täällä aikaisemmin muutaman vuoden asunut ex kollegani ja ystäväni saapui ystävättärensä kanssa juhlistamaan valmistumistaan Dallasin yliopistosta. Kolmen vuoden töiden ohella suoritettu opiskelu-urakka oli vihdoinkin paketissa ja todistuksen noutoa vaille valmis. Todella kunnioitettava suoritus, en tiedä montaakaan ihmistä, jolla rahkeet riittäisivät vastaavaan urotekoon sillä vähällä vapaa-ajalla, jota meille jää vaativien ja väsyttävien työpäivien lomassa. Itsellä hädin tuskin riittää virtaa tämän blogin ylläpitoon, puhumattakaan että pitäisi käyttää aivoja vielä johonkin muuhunkin järkevään tekemiseen monta tuntia illassa...

Tuolla samalla viikolla miehellä oli ilmeisesti liian vähän töitä ja liian paljon lomalta saatua virtaa, nimittäin yhtenä iltapäivänä meidän kaukaiselta 90-luvulta peräisin oleva telkkarimme vaihtui kerralla viimeisintä huutoa olevaan taulutelkkariin. Vanha kaapeli-tv sopimuksemme jouti romukoppaan samalla kun mies kantoi uusia digibokseja kämppään ihan kaksin kappalein. Nyt meilläkin on sitten vihdoin siirrytty nykyaikaan. Asennuntöissä auttoi insinöörinaapurimme, omin voimin johtohässäkästä tuskin olisi seurannut mitään hyvää... Vieraamme olivat ihmeissään AV-laitteidemme muodonmuutoksesta ja niin olin minäkin miehen yht'äkkisestä energialatauksesta. Normaalistihan täällä kämpässä ei oikeasti tapahdu yhtään mitään ellen minä tee tai vähintäänkin uhkaile ja kiristä miestä muutamaan otteeseen tekemään jotain. Jopa olohuoneemme lasiseen pihaoveen asentuivat uudet sälekaihtimen ihan tuosta noin vaan, pimentyyhän huone nyt noiden kaihtimien avulla tehokkaammin ja TV näkyy paremmin päivänvalollakin. Huh hui!

Vieraiden lähdettyä heti seuraavalla viikolla viihdytimme sitten puolestaan miehen suomalaista kollegaa, joka saapui tänne kolmeksi päiväksi. Jotain periamerikkalaista piti hänellekin päästä näyttämään, joten mies hommasi liput baseball-matsiin kotijoukkueemme Texas Rangersin Ballpark -areenalle Arlingtoniin.

Itse olen kerran aikaisemmin käynyt katsomassa peliä samassa paikassa ja miehelle kerta oli ensimmäinen. Nuo matsithan ovat yleensä varsin tylsiä ja kestävät vähintään 3 tuntia, joten muuta oheistoimintaa, kuten syömistä, voi kaikessa rauhassa harrastaa pelin aikana ilman että menettäisi mitään tärkeää. Tällä kertaa tosin taisimme juuri olla nakkikojun jonossa, kun samaan aikaan kentällä vierasjoukkue teki yhdessä vuoroparissa käsittämättömät 7 juoksua putkeen... Joskus siis baseball -kentälläkin tapahtuu!

Baseball joukkueet pelaavat noin 160 ottelua kauden aikana runkosarjassa plus mahdolliset playoff pelit siihen päälle. Aika kovaa hommaa

Viime viikonloppuna puutarhahommien ohella päätimme myös nauttia Texasin elokuisesta 40-asteen lämmöstä ihan kunnolla. Sain miehen aika helposti houkuteltua Hurricane Harbor -vesipuistoon, joka on muuten ihan tuon baseball-areenan lähellä. Vietimme mukavan sunnuntain lillutellen vilpoisissa altaissa, muutenhan tässä elokuun lämmössä ei juuri tee mieli päiväsaikaan ulkoilla. Tällä kertaa puiston kaikki vesiliukumäet jäivät tosin meidän osalta käyttämättömiksi.

Syyskuun ensimmäinen maanantai on täällä Labor Day ja yksi niistä erittäin harvinaisista viikkovapaista, joita täällä on. Eli ensi viikonloppu on pitkä viikonloppu, jippii. Kaikki amerikkalaiset täyttävät tuolloin tiet, lentokentät ja majoituspaikat, koska jokaisen on tietenkin käytettävä pitkä viikonloppu hyväksi ja matkustettava jonnekin. Siinä mielessä meidän olisi ehkä viisainta jäädä kotiin, mutta toisaalta vähän tekisi mieli lähteä ajelemaan johonkin edes päivämatkalle. Ehkä piipahdamme naapuriosavaltion Oklahoman puolella. Emme ole sinne vielä näiden 3 täällä viettämämme vuoden aikana ehtineet, vaikka matka ei edes ole kovin pitkä. Viisaammat sanovat ettei sielläkään ole mitään nähtävää... mutta so what, pääasiahan on matkustaa jonnekin. Ihan mihin vaan.