Lomanjälkeinen kiire vaivaa, siksi en ole edes ehtinyt kirjoittelemaan ja nytkin vain lyhyesti..

Palatakseni siihen mihin viimeksi jäin...Meillä oli vielä pari paivää hiihtoa jäljellä ja toiseksi viimeisimmän päivän vietimme Vailin naapurikeskuksessa Breckenridgessä. Meillä oli jälleen vastassa vähän harmillinen tilanne, koska puolet keskuksesta oli vielä suljettuna ja siellä toisella puolella olisi tietenkin ollut ne parhaat mäet (Olivat avaamassa niitä seuraavana päivänä). Siltikin päivä oli paljon parempi kuin edellinen päivä, mielenkiintoisia laskettavia rinteitä oli paljon enemmän. Samana päivänä hiihtokeskuksessa järjestettiin vammautuneiden urheilijoiden päivä ja paikalla olikin paljon yksijalkaisia hiihtäjiä sekä erilaisilla kelkoilla laskevia nuoria ja vähän vanhempiakin ihmisiä. Jälleen meitä muistutettiin miten onnellisia olemmekaan, koska saamme nauttia näistä upeista maisemista ja lomapäivistä täysin terveinä. Melkein tuli tippa linssiin liikutuksesta, kun katseli näiden vammautuneiden ihmisten liikunnan riemua.

Viimeisenä päivänä laskimme pitkään ja nautiskellen uudelleen kaikki Vailin parhaat rinteet ja tällä kertaa oli onneakin matkassa, kun Vailissa avattiin viimeisetkin suljettuna olleet rinnealueet. Joten pääsimme kokeilemaan lähes kaikki mäet, joita tarjolla oli. Illalla juhlimme onnistunutta lomaa hakemalla paikallisesta pizzeriasta ihan tajuttoman kokoisen megapizzan. Ei ole niin isoa pizzaa tullut vielä kohdalle, mutta nälkäisiin suihin se kuitenkin katosi niin nopeasti etten ehtinyt edes kuvaa ottamaan ;-)

Lauantaina matkustimme takaisin kotiin ja kotimatka menikin mukavan ripeästi. Kotiin saavuttuamme aloimmekin samantien valmistua firman pikkujouluihin tai täkäläisittäin "talvijuhliin". Täällähän ei voi sanoa joulujuhliin, koska kaikki työntekijät eivät ole kristittyjä. Menimme kaveripariskunnan luokse etkoille hankkimaan sopivaa nousua ja juhlapaikalle päästessämme meiniki olikin jo varsin mukava. Juhlat taisivat olla tyypilliset jenkkipippalot ison hotellin ballroomissa noutopöytineen ja DJ:n valiseman musiikin tahdittamana. Ruoka oli hyvää, juomat aika arvokkaita (koska firma tarjosi ruhtinaalliset 2 drinkkilippua per pää) ja musa todella ala-arvoista, DJ ei jostain syysta onnistunut soittamaan tanssilattialle houkuttelevaa musiikkia. Pakolliset sosialisointikuviot hoidettuamme päätimmekin lähteä pienemmällä porukalla tutustumaan Dallasin keskustan yöelämään ja tuo kokemus oli kieltämättä varsin mukavaa vaihtelua ainokaisessa paikallisbaarissamme ramppaamisen sijaan. Dallasin keskustasta yllättäen löytyi ihan tyylikkäitä illanviettopaikkoja, joissa oli elämää. Viihdyimmekin Dallasin yössä harvinaisen aikaiseen...

Sunnuntai menikin sitten toipuessa, joten ei siitä sen enempää. Maanantai aamuna sekä minä että mies lähdimme reissuun, minä lensin Atlantaan ja mies jo ties monennettako kymmenettä kertaa Kanadaan. Maanantai-iltana oli vuorossa meidän työporukan illallinen ja tuon illallisen hauskana ohjelmanumerona oli jonkinlainen paikallisen perinteen mukainen lahjojenvaihto. Jokainen osallistuja oli etukäteen hankkinut sovitun summan arvoisen lahjan ja paketoinut sen. Illallisen aikana arvottiin jokaiselle numerot ja tuon numerojärjestyksen mukaan sitten sai vuorollaan valita joko avaamattoman lahjan tai sitten "varastaa" jonkun toisen jo valitseman ja avaaman lahjan. Jos oma lahja varastettiin niin silloin sai joko valita uuden avaamattoman lahjan tai varastaa edelleen joltakin toiselta. Lopulta kaikki lahjat oli jaettu ja lähes kaikki saivat itselle mieleisen lahjan. Todella hauska ohjelmanumero varsinkin vähän isommalla porukalla!

Tiistaina olikin sitten pitkä päivä puuduttavassa mutta toisaalta varsin mielenkiintoisessa palaverissa, käsiteltiinhän siellä lähiaikoina työpaikallamme tapahtuvia isoja muutoksia. Illalla lensimme kollegojen kanssa takaisin Dallasiin. Tänään jälleen täysi päivä hommia ja illan olen viettänyt pakkaamalla tavaroita seuraavaa reissua varten... Huomenna nimittäin lennän sinne kotoSuomeen pikavisiitille. Ihanaa!! Ei haittaa vaikka siellä ei kai vielä oikeaa talvea olekaan, tuntuu vaan niin hyvältä päästä melkein puolen vuoden tauon jälkeen käymään siellä. Toivottavasti ehdin nähdä edes muutamia tuttuja ;-)