Täällä ei ihan oikeasti ole tapahtunut paljon mitään...Tai no ehkä nyt jotain sentään. Kämpän seinät on siis edelleen pystyssä, termiitit häipyi suunnilleen viikon kuluessa siitä myrkkypumppauskäsittelystä ja ovat pysyneet onneksi poissa. Puutarhapöytään ei myöskään ole vielä hommattu uutta lasia, itse en ole viitsinyt alkaa etsimään sopivaa lasifirmaa ja mies on ollut viimeiset kolme viikkoa reissussa viikonloppuja lukuunottamatta, joten se on vaan sitten jäänyt. Tosin sille ei olisi edes kovin paljoa käyttöä ollutkaan, koska Texasin kevätkelit ovat olleet poikkeuksellisen sateiset. Toukokuussa olemme saaneet nauttia peräti yhdestä aurinkoisesta viikonlopusta! Paikalliset taitavat olla jo totaalisen kypsiä jatkuvaan huonoon keliin, itselle taas on lähinnä helpotus ettei kuuma kesä ole alkanut ainakaan vielä ja ulkoilua voi edelleen harrastaa ihan miellyttävissä lämpötiloissa.

Vappubileetkin vietimme melkein suomalaisessa kelissä ainoastaan sillä erolla, että taisi olla joku 15 astetta liian lämmintä, mutta muuten pilvinen taivas ja vesikuurot toivat ihan kotimaiset vappubileet mieleen. Isäntäväki oli järjestänyt vappumenuun hodareita ja perunasalaattia sekä asiaankuuluvat rekvisiitat, joita ilman ei tietenkään olisi päässyt oikeaan vappufiilikseen:

Loppuilta oli taattua yllätyksetöntä vappumeininkiä, joten ei siitä sen enempää...

Töissäkin on ollut pääsääntöisesti ihan h...tin masentavaa. Itsellä ei ole oikein ollut mitään järkevää tekemistä, ja muutenkin on ollut aika hiljaista. Plussapuolena tuossa on tietenkin se, että on kerrankin ollut aikaa pitkille lounaille ja lounasajan jumppatunneille, joista ei voi edes haaveilla silloin kun on sairaan kiire. Nyt olen sitten ottanut kaiken irti tästä uneliaasta kaudesta ja suorastaan vältellyt töiden tekemistä. Toisaalta silloin kun ei ole saanut työpäivän aikana juuri mitään aikaiseksi, on melkeinpä väsyneempi työpäivän jälkeen kuin silloin kun on oikeasti saanut paljon tehdyksi. Tosi outoa, mutta niin se vaan menee. Aikaisemmin taisin mainitakin niistä organisaation uudelleenjärjestelyistä, joita meidän firmassa on puuhattu koko kevät, ja nyt sitten toukokuun alussa vähän jännitettiinkin että tuleeko itselle tai miehelle kenkää tämän pyörremyrskyn seurauksena. No, meitä näköjään tarvitaan jatkossakin, koska molemmat "saimme" pitää duunimme...Toisaalta kävi kyllä välillä mielessäkin, että olisin ihan mielelläni ottanut sen puolen vuoden liksan, joka poispotkituille tarjottiin, jotta olisin voinut heittäytyä vaikka lomailemaan vähäksi aikaa. Kävi nimittäin myös sillä tavalla, että tässä samassa rytäkässä pomoni vaihtui ja kollegastani tuli uusi pomo. En ole vielä ihan varma siitä onko se hyvä vai huono juttu... Tällä hetkellä olen siitä aika synkillä fiiliksillä, koska näyttää valitettavasti siltä, että tulen olemaan hänen ainoa alaisensa ja toiveet oikeasta mukvasta tiimistä voi haudata. Oikeasti tuntuu siltä, että tällä hetkellä ketään ei voisi vähempää kiinnostaa mitä mä tuolla puuhastelen ja toisaalta kukaan ei enää kerro mulle mistään mitään, olen tippunut jonkunlaiseen totaaliseen informaatiokatveeseen. En tiedä, ehkä olen vaan liikaa loman tarpeessa!

Lomasta puheen olleen, sen verran olemme miehen kanssa sentään saaneet aikaiseksi, että varasimme molemmat kesälomareissut. Totta, niitä lomia tulee olemaan kaksin kappalein, ja ainakin minun kohdalla tulevat tosiaan tarpeeseen. Kevät on kulunut sitä Coloradon pitkää viikonloppua lukuunottamatta täysin lomitta. Ensimmäinen varaslähtö kesälomaan tapahtuu nimittäin jo ensi viikonloppuna, kun lennämme Seattleen ja hyppäämme sieltä Alaskaan suuntaan seilaavaan laivaan! Tätä reissua olen miehelle puhunut jo varmaan vuoden verran ja nyt se sitten vihdoin ja viimein tapahtuu...Olen niin innoissani ja matkustamisen mahdollistavat viisumiasiatkin pitäisi järjestyä vihdoin viimein tällä viikolla! Odottelen virallisia papereita saapuvaksi nyt alkuviikosta, ja olihan se jo aikakin saada ne kuntoon... Pomoni oli sentään loppujen lopuksi niin ymmärtäväinen, että suostui maksamaan lisähintaa nopeammasta hakemuksen käsittelystä, koska olin jo niin epätoivoinen asian suhteen. Ja kas kummaa kun rahaa kilahti valtion kassaan niin johan alkoi viranomaiskoneiston rattaat rullaamaan, ja paperit tulivat oikeiden leimojen kera parissa viikossa. Tosin eihän kaikki tietenkään ihan täydellisesti sujunut loppuun asti, vaan rakas ihana henkilöstöosastomme piti papereitani lojumassa jossain pöydännurkalla kokonaisen viikon, ennenkuin vaivautuivat vaatimuksestani lähettämään ne minulle. Nyt ne ovat siis matkalla tänne toisesta kaupungista ja kädet ovat kyynärpäitä myöden ristissä, että ne vielä tänne kotiovelle viikon aikana ilmaantuvat! Kansaivälisen matkailun melkein puoli vuotta kestänyt karanteenini loppuu vihdoinkin... Matkaan on valmistauduttu tänä viikonloppuna hankkimalla edustustuulipuku (sateen- ja tuulenpitävä) Alaskan koleahkoihin kesäkeleihin, sekä hankkimalla uusi ja hieno 'viimeisen päälle' digikamera. Ei niihin maisemiin viitsi lähteä huonon ja vanhan kameran kanssa tappelemaan ;-) 

Heinäkuun loppupuolella tulemme Suomeen varsinaiselle kesälomalle. Sitäkin odotan todella kovasti, olisi vihdoinkin aikaa nähdä kavereita ja nauttia kesäisestä Suomesta, jossa toivottavasti kelit hellivät. Ja erittäin tärkeää on myös päästä täydentämään salmiakki- ja suklaabufferia, joka ei ole vielä koskaan ollut näin surkeassa jamassa! Suurena herkkujen ystävänä on jo ollut pakko alkaa katselemaan paikallisia korvikkeita sillä silmällä ja alkaa testaamaan varteenotettavia vaihtoehtoja. Niiden löytäminen voi ollakin aika hankalaa, mun mielestä täällä ei vaan kerta kaikkiaan ymmärretä mitään hyvien karkkien päälle...Voi ollakin että pitää siirtyä jäätelölinjalle ihan kokonaan, ne on sentään suurimmaksi osaksi ihan ok.

Toissa viikonloppuna kävimme miehen kanssa katsomassa latinotähti Paulina Rubiota paikallisessa konserttiteatterissa, johon saimme sponsoroidut liput, muuten ei välttämättä oli tullut lähdettyäkään. Olimmekin hieman ufoja yleisön joukossa, sillä noin 98% yleisöstä oli meksikolaisia tai ainakin espanjaa puhuvia. Jotenkin olin kuvitellut, että ehkä tämä maailmantähti olisi vetänyt enemmänkin erilaista yleisöä, mutta tällä kertaa tämä meksikoilaislaulaja taisi olla kuitenkin liian lähellä kotikenttää. Lämmittelijätrubaduuri lauloi ja puhui pelkästään espanjaa, samoin illan päätähti... Yksi ainoa kappale oli englanniksi, hittibiisi 'Don't say goodbye', muuten koko show alusta loppuun espanjaksi...Olisi se voinut edes sanoa 'good evening' tai jotain englanniksikin, mutta ei. Muuten ihan kivaa katseltavaa, mutta tuo totaalinen välinpitämättömyys ehkä niitä muutamaa muutakin ei-espanjaa puhuvaa yleisön joukossa olevaa kohtaan.... pöh!

Toinen kulttuuritapahtuma jossa kävimme tuona samana viikonloppuna oli kyllä omituisinta ja amerikkalaisinta mitä olen ikinä kokenut. Roller Derby, mikä se on? Ikinä kuullutkaan... no en ollut minäkään, mutta alkoihan se pikkuhiljaa avautua paikan päällä. Tätä käsittämätöntä tapahtumaa piti ajaa katsomaan jonnekin ihan omituiseen paikkaan laitakaupungin teollisuusaluelle, matkalla alkoi todella epäilyttämään, että mihinköhän tässä nyt oikein ollaan menossa... Perille päästyä liityimme yli sadan metrin jonon jatkeeksi odottamaan lippujen ja kylmälaukkujen tarkistusta. Paikalle sai nimittäin viedä omat kaljat ja muut alkoholilliset juomat, koska itse hallista niitä ei voinut ilmeisesti myyntilupien puutteessa ostaa. Isolla osalla porukasta oli myös omat telttatuolit mukana, joka olikin ihan järkevää jos ei halunnut puuduttaa takapuoltaan lankuista kyhätyissä katsomoissa.

Itse hommassa oli sitten kyse siitä, että vanhanaikaisilla (2 pyörää edessa ja 2 takana) rullaluistimilla luistelevat tyttöjoukkueet luistelevat ovaalin muotoista rataa ja 'taistelevat' keskenään. Radalla on kerrallaan 4-5 tyttöä kummastakin joukkueesta ja viimeisenä molemmista joukkueista liikkeelle lähtevät 'jammer' luistelijat yrittävät päästä muista luistelijoista ohi mahdollisimman monta kertaa. Muiden luistelijoiden tehtävänä on vaikeuttaa vastustajan jammerin luistelua ja auttaa omaa jammeria pääsemään muista ohi. Kussakin luisteluerässä joukkueet saavat pisteitä siitä miten oma jammer on onnistunut ohittelemaan muita ja miten vastustajan jammeria on puolestaan taklattu etc. En tiedä saako tuosta mitään ideaa miten homma toimii, mutta joka tapauksessa taistelu oli todella totista touhua ja taklaukset yllättävänkin rajuja...Molemmissa katsomissamme matseissa toinen joukkue oli todella ylivoimainen ja mikä hauskinta, yleisössä tuntui olevan todella paljon 'henkeen ja vereen' jonkun joukkueen puolesta huutavia kannattajia, "Kill them!"

Mukkelis makkelis, jengi on taklattu ulos radalta

Tuomarit olivat ovaaliradan keskellä ja vilttivuorossa olevat odottelivat kentän laidalla

Tällä todellisella 'Roller Derby '-fanilla oli ikää ainakin 70v.

Homma oli todella kotikutoista ja siksi niin huvittavaa... porukat röökillä erätauolla

Lopuksi vielä varoitus kaikille talvenkalpeille. Sinä ainoana kauniina viikonloppuna, joka täällä oli vajaa pari viikkoa sitten, piti tietenkin mennä kavereiden uima-altaalle lojumaan aurinkokylpyyn. Keli oli mitä ihanin, sopivan lämmintä ja muutama poutpilvi taivaalla. Aivan fantastinen keli avata poolikausi... Vanhoista kokemuksista viisastuneena muistin tunnollisesti rasvata herkkääkin herkemmän kalpean ihoni päästä nilkkoihin...mutta kun olisi pitänyt muistaa rasvata sinne varpaisiin asti! Sen siitä sitten saa... arvatkaa vaan oliko kipeät jalat monta päivää ja kaikki kengät hankasivat, kuuma vesi teki ah niin gutaa...Auts!

Palaneet varpaat!

Palaan asiaan viimeistään sen Alaskan risteilyn jälkeen, ehkä jopa ennen sitä pieni päivitys, mutta en uskalla luvata liikoja ;-)