Viime torstai oli jotenkin epätodellinen päivä. Töiden ja muiden arkirutiinien osalta kaikki meni jotakuinkin normaalisti, mutta säänhaltijat pitivät huolta tämänkertaisesta yllätyksestä. Täällä nimittäin satoi lunta jo toisen kerran viikon sisään, ja sitä lunta tuli paikoittain epätavallisen reilusti. Normaalistihan maaliskuulla alkaa olemaan jo mukavan lämmintä kevätauringon paisteessa ja yleensä päivällä päästään pariinkymmeneen lämpöasteeseen. Kuluneella viikolla ilmastonmuutos tai mikä lie on kuitenkin sekoittanut pakkaa pahemman kerran ja jyräyttänyt parikin epänormaalin kylmää rintamaa tästä ylitse.

Alkuviikosta ensimmäisestä "arctic blastistä" selvittiin säikähdyksellä eikä normaaliin panikointiin ollut aihetta. Tämä toinen torstaiksi osunut lumisade sen sijaan aiheutti tyypillisen hätävarjelun liioittelureaktion useimmissa paikallisissa, eli useimmat lähtivät aikaisin iltapäivällä kotiin ja pysyttelivät kotona myös perjantain. Useimmat koulut aukesivat perjantaina vasta myöhemmin aamupäivällä, jolloin huonon kelin aiheuttama liukasteluvaara oli jo kelin lämpenemisen takia poissa.

Torstai-illaksi oli sattumalta tiedossa suomalaisohjelmaa, nimittäin Friscon jalkapallostadionilla pelattiin ottelu Mexicon alle 23-vuotiaiden olympiajoukkueen ja näillä nurkilla leireilevän Suomen B-maajoukkueen välillä. Ottelua ei varsin viileästä ja arveluttavasta kelistä huolimatta siirretty, joten niinpä mekin lipun etukäteen lunastaneina päätimme rohkeasti vetää toppavaatteet niskaan ja lähteä ajelemaan tuota reilun puolentunnin matkaa Friscoon. Mehän ollaan hei Suomesta ja tiedetään nämä talviset kelit. Itse matka ei ollutkaan mikään ongelma, koska paikalliset talviautoiluun tottumattomat tosiaan ymmärsivät pysyä poissa liikenteestä ja tiet olivatkin normaaliin liikenteeseen verrattuna lähes tyhjät. Arvuuttelimme matkalla että mahtaakohan monikaan lähteä hytisemään kylmälle stadionille pikkupakkaseen ja veikkasimme yleisöä olevan korkeintaan muutamia satoja. Yllätys oli melkoinen kun stadionille saavuttuamme totesimme tuvan olevan täynnä etelänaapurin edustajia... ei ole siis tuulesta temmattua että mehikaanot olisivat jotenkin hullua jalkapallokansaa. Kuulimme monen ajaneen jopa toisista osavaltioista keliä uhmaten ihan vaan seuraamaan tätä peliä.

Suomalaisiakin oli meille varta vasten varatussa katsomossa noin viitisentoista. Olimme siis aika yksin vastustajan ehkä noin 5 tuhatta katsojaa vastaan... Lumipallojakin tuli jokunen niskaan. Stadion nimittäin todellakin oli kunnon lumikerroksen peitossa. Aivan käsittämättömän outoa olla Texasissa katsomassa jalkapalloa keskellä lumihankia pikkupakkasessa. Ja sitten vielä Suomen joukkue sattuu pelaamaan juuri silloin. Täällä kun ei vaan koskaan tapahdu mitään tällaista. Paitsi tuona omituisena torstaina.

Hyvin olivat saaneet itse kentän puhdistettua lumesta, mutta kuten kuvasta näkyy niin sitä lunta oli tosiaan tullut jonkun verran. Suomalaisilla ainakin oli kotoisa tunnelma. Itse matsi oli yllättäväkin tasaväkinen ja maaleja ei nähty kumpaakaan päätyyn. Lopputulos siis 0-0. Mehikolaisille lienee ollut jonkunlainen yllätys ettei heidän joukkue voittanutkaan 10-0 jonkun never heard Suomen joukkueen... Me olimme omiemme esitykseen sen sijaan varsin tyytyväisiä. Hienoa pojat!!

Vielä kotimatkallakin piti hieroa silmiä kun katseli lumisia puita auton ikkunasta, ollaanko me tosiaan maaliskuisessa Texasissa? Perjantaina aamupäivällä tosin tuo pieni säähäiriö oli jo normalisoitunut ja loputkin lumenrippeet olivat sulaneet pikkuhiljaa pientareita valtaavien voikukkien tieltä.