Perjantai oli ehdottomasti työviikon kohokohta. Suurimmat hommat oli saatu jo hoidettua ja uskaltauduin ottamaan ritolat toimistolta keskellä päivää. Ensin kävin hotellin salongissa kampaajalla, joka puhui noin 3 sanaa englantia. Koska minun espanjantaito on suunnilleen yhtä hyvä niin respantädin piti tulla tulkkaamaan ja kyselemään että minkälaisia toiveita minulla olisi.. Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta kun sain ihan vapaasti värikartasta valita ihan minkä tahansa värin ilman että kampaaja halusi välttämättä sotkea oman näkemyksensä mukaan ja valita ihan jonkun toisen värin. Lopputulos oli ihan ok vaikkakin tämä kampaaja leikkasi hiukseni vähän turhankin varovaisesti. Ja parasta tässä tietenkin oli palvelun hinta, maksoin suunnilleen kolmasosan siitä mitä samasta käsittelystä olisi jenkeissä joutunut pulittamaan. Sen jälkeen pikaisesti lounaalle nauttimaan cevicheä, paikallista kylmää kalakeittoa popcornien ja kuivattujen banaaniviipaleiden kera (Eksoottistako? Kyllä, mutta ah niin ihanaa, tätä jään täältä kaipaamaan!!) sekä sen jumalaisen jälkkäripöydän antimia, joita kerkesinkin jo viime postauksessa ylistää.

Sitten piti päästä katsomaan sitä "nähtävyyttä" jota en viimeksi ehtinyt mennä katsomaan mutta josta kuulin toisilta kollegoilta. Hyppäsin taksiin ja ajoin kaupungin keskustaan erääseen puistoon, jossa asustelee iguaaneja. Siellähän näitä hauskoja pikku vesseleitä tosiaankin loikoili auringossa lämmittelemässä ja lapset taputtelivat ja vetivät niitä pyrstöstä minkä kerkesivät. Mua suoraansanoen vähän pelotti, niin häijynnäköisiltä ne näyttivät vaikka kuulemma ovatkin täysin vaarattomia otuksia. Nämä kaverit ihan tosissaan asuvat täällä miljoonakaupungin keskustan puissa vähän samaan tyyliin kuin meidän kotoiset pulut hengailevat toreilla.

Kaverit vaan hengailevat muina miehinä...

Mä en olis uskaltanut tehdä samaa kuin tämä paikallinen setä

Tämä jamppa taisi olla päiväunilla

Illalla töiden jälkeen pitikin pakata laukut kotimatkaa varten koska aamulla olisi varhainen lähtö kentälle. Illalliselle menimme yhdessä parin paikallisen kollegan ja heidän miestensä kanssa. He olivat valinneet ihan mukavan seafood -ravintolan ja pitihän siellä sitten tietysti kokeilla paikallisia "jumbokatkarapuja", jotka taisivat olla suunnilleen hummerin kokoluokkaa... Minä ainakin tulin ähkytäyteen kolmesta ja puolesta ravusta. Ja taas kerran ruoka oli ihan taivaallista:

Illallisen jälkeen paikalliset lähtivät kotiin, mutta minä ja suomalainen kollegani päätimme vetää kännit tämän projektin päättymisen kunniaksi. Niinpä suuntasimme hotellin Casinolle pelaamaan viiden sentin pokeria ja nauttimaan ilmaista kuohuviiniä. Siitä sai hyvän vauhdin päälle ja jatkoimme vielä hotellin vieressä olevaan yökerhoon. Sinne maksoi sisään 10 US dollaria ja tuohon hintaan sai kiskoa niin paljon olutta kuin vaan pystyi juomaan, aika hyvä diili! Muista drinkeistä olisi joutunut maksamaan peräti 1 dollarin suuruisen korvauksen. Viihdyimmekin paikassa pikkutunneille asti katsellen aitoja 80- ja 90- luvun musavideoita ja välillä vieraillen varsinaisella diskopuolella ihailemassa harvinaisen hyvää miespuolista esitanssijaa, jolla oli ihailtavan notkeat liikkeet.

Aamulla sitten muutaman tunnin unien jälkeen uupuneena mutta onnellisena lentokentälle, ja suurin osa kotimatkasta menikin torkkuen ja välillä lukien. Kotiin pääsin vasta iltayhdeksän aikaan lauantaina eli tämänkin viikonloppuna minulle jäi peräti yksi oikea vapaapäivä.