Vuoristorata fiilisten suhteen töissä senkun jatkuu. Rauhallisen ja kaikin puolin työnantajalle lojaalin pienen työntekijäparan pinnaa koeteltin jälleen tänään. Olemme nimittäin miehen kanssa tässä jo jonkin aikaa haaveilleet seuraavasta lomasta jossakin vielä tuntemattomassa paikassa, sellaisesta viikon mittaisesta yhdistetystä aktiivi-, kulttuuri-, seikkailu-, nähtävyys-, löhö- ja ties mistä lomasta. Ajatus seuraavasta ihanasta ja ansaitusta lomasta on lämmittänyt mieltä koko loppukesän ja alkusyksyn kun töissä on ollut tajuton kiire ja stressi sen yhden projektin kanssa, siis sen joka nyt on jo lähes kivasti paketissa ja me sen eteen uurastaneet voimme taas hengittää vapautuneesti. Ja kesälomamme, jonka siis vietimme jo alkukesästä, jälkeen ei ollut suunnitelmissa pitää edes yhtä ylimääräistä vapaapäivää, koska silloin ajattelimme että loppuvuodesta projektin jälkeen on hyvää aikaa lomailla. Lomia myös taktisesti säästeltiin, koska silloin ei ollut vielä tietoa näistä meidän työpaikalla tapahtuvista tulevista organisaatiojärjestelyistä. Tällä viikolla sitten aloimme oikein jo suunnittelemaan tulevaa lomaa, surffailemaan netissä ja miettimään mikä se tuntematon paikka voisi olla. Keksimmekin helposti suunnitelmat A ja B. A suunnitelma olisi ollut ulkomaan matka paikkaan, johon olen reilun parin viikon päästä lähdössä työmatkalle. Olisin jäänyt työhommat suoritettuani paikan päälle seuraavaksi viikoksi ja mies olisi sitten tullut sinne perässä. Suunnitelma B taas olisi ollut kotimaanmatka "paratiisisaarelle" marraskuun lopussa.

Noh, suunnitelma A kaatui heti siihen, kun mies huomasi webissa surffaillessaan, että työmatkakohteeseeni ei ole menemistä jos nykyisen passin voimassaolo on päättymässä alle 6kk kuluttua, ja mieheni tapauksessa tämä sattuu juuri nyt olemaan harmittava tosiasia. Miehen passi hajosi viime keväänä, vikana oli se tyypillinen Suomi-passeja vaivaava laatuongelma, jossa kuvasivu alkaa hiljalleen repeytyä irti, kunnes sitten joku kovakourainen lentokenttävirkailija "vahingossa" repäisee koko sivun irti. Sellaista passia ei kovin mielellään US immigration virkailijoille viitsi esitellä. Mies paljon matkustavana tarvitsi uuden passin heti ja sellainen järjestyikin viikossa suurlähetystöstä Kanadassa. Haittapuoli tuossa oli se, että uusi "pikapassi" on voimassa vain vuoden. Joten suunnitelma A vaihtuikin suoraan passinhakumatkaan. Mitä pikemmin uusi passi hankitaan sen parempi. Tosin näitä uudenmallisia biopasseja ei voikaan enää anoa mistä tahansa kunniakonsulaatista vaan esim. täällä USA:ssa on 3 paikkaa, jossa hakemuksen voi jättää sisään. Mikään noista paikoista ei ole alle 2 tunnin lentomatkan päässä meistä, eli jos kerran lähtee niin sitten kannattaa samantien lähteä pitkäksi viikonlopuksi ja ottaa reissusta kaikki irti. Passiasiathan pitää hoitaa arkipäivinä ja samantien voi jäädä sitten viikonlopuksi tutkimaan paikkaa.

Mutta se varsinainen loma ja ansaitut vapaapäivät joista haaveilimme, olihan meillä vielä jäljellä suunnitelma B! Tänä aamuna siis paratiisisaaren kuvat silmissä loistaen laitoin esirouvalleni hyväksyttäväksi anomuksen viikon lomasta marraskuun lopussa, saisihan siihen kätevästi yhdistettyä myös jenkkiläisten kiitospäivän pari vapaapäivää. Mutta miten kävi anomuksen kanssa, hyväksyttiinkö se? Ja KISSANVIIKSET!!! Tuli bumerangina takaisin!! Tyrmistys oli jälleen kerran valtava. Esirouva kertoi pahoitellen ettei voi hyväksyä lomaa, koska häntä on kielletty hyväksymästä noihin ajankohtiin ajoittuvia lomia johtuen tulevista organisaatiomuutoksiin liittyvistä aktiviteteista.... Siis mitä? Senhän jo aikaisempien varoitusten perusteella tiesin, että jouluksi ja uudeksivuodeksi ei tänä vuonna kannata suunnitella mitään muuta kuin ajanviettoa työpaikalla. Mutta että siis myös marraskuu on kaytännössä jäädytetty lomien suhteen, voihan prkl! Kukaan ei uteluistani huolimatta suostunut paljastamaan mitä mahtavat olla ne niin h...tin tärkeät jutut ettei ihmiset saa pitää lomia ilman mitään takuita siitä saako pitämättömiä lomia edes siirtää seuraavalle vuodelle, ja jos saakin niin voiko ne joskus oikeasti pitääkin. Sitäkään ei tiedä onko pomo enää tammikuussa sama kuin nykyisin, mahdollinen uusi pomo saattaa hyvinkin olla nilkki, joka ei ole yhtä kiva ja joustava lomien suhteen kuin nykyinen esirouvani.

Loppuvuoden hartaasti odotetut lomat ovat siis toistaiseksi jäissä ja myös toivelistalla oleva Suomenmatka ei näillä eväillä kyllä mitenkään toteudu. Suututtaa niin!

Katsellaanpa vaikka sitten näitä paratiisisaarikuvia sitä lomaa (jota ei varmaan ikinä tule) odotellessa....Huoh!!